Syrakuusalaisia auttoivat heidän naapurinsa Kamariinalaiset ja lähinnä heitä asuvat Geloolaiset sekä toisella puolella puolueettomia Akragantilaisia asuvat Selinuntilaiset. Nämät asuvat Sikelian Libyanpuolisessa osassa, mutta Himerailaiset tulivat Tyrseenisen meren puolisesta Sikeliasta, jossa he ovatkin ainoat Helleenit. He olivat ainoat sieltä saapuneet Syrakuusalaisten avustajat. Sikelian Syrakuusalaisia avustavat Helleeniläiset olivat mainitut kaikki Doorilaisia ja itsenäisiä, mutta barbareista ainoastaan ne, jotka eivät olleet luopuneet Ateenalaisten luo. Ulkopuolelta Sikeliaa antoivat Lakedaimonilaiset kyllä Spartalaisen päällikön, mutta muu sotaväkensä oli Neodamoodeja ja Heilooteja; Korintolaiset olivat ainoat, jotka saapuivat laivoilla ja jalkaväellä, ja sukulaisuuden takia tulivat Leykadialaiset ja Amprakialaiset. Korintolaiset pestasivat Arkadiasta ja lähettivät Sikeliaan väkeä, mutta Sikyoonilaiset seurasivat pakosta ja ulkopuolelta Peloponneesosta Boiootialaiset. Näiden ulkoa tulleiden lisäksi varustivat Sikeliootat itse suuremman joukon kaikin puolin hyvässä kunnossa, he kun asuivatkin suurissa kaupungeissa, sillä sieltä koottiin suunnaton määrä raskasaseisia, laivoja, hevosia ja muuta väkeä. Verraten taas kaikkiin muihin voi syystä väittää, että Syrakuusalaiset hankkivat enimmän sotaväkeä sekä sentähden, että heidän kaupunkinsa oli suuri, että myöskin sentähden, että se oli suurimmassa vaarassa.
Näin suuret apujoukot olivat kumpaisellekin puolin kokoontuneet ja silloin jo saapuneet, eikä niitä sitten enää tullutkaan muita.
Koska Syrakuusalaiset ja heidän liittolaisensa syystä arvelivat taistelun olleen heille loistavan, niin he voitetun laivatappelun johdosta alkoivat tuumia, että vangitsisivat koko Ateenalaisten suuren sotajoukon, jotta nämät eivät kumpaiseltakaan puolelta, eivät mereltä eivätkä maalta, pääsisi pakenemaan heidän käsistään. He ryhtyivät siinä aikeessa viipymättä suuren sataman sulkemiseen, jonka suu on noin kahdeksaa stadionia leveä, asettaen viistoon sen eteen ankkuriin sotalaivoja, kuormalaivoja ja veneitä, sekä varustautuivat muutenkin, jos Ateenalaiset vielä uskaltaisivat ryhtyä laivatappeluun. Heillä oli siis suuret tuumat mielessä.
Ateenalaisista näkyi olevan välttämätöntä neuvotella, kun näkivät sulkemisen ja kun huomasivat vihollisten muut aikeet. Päälliköt ja triarkit kokoontuivat siis neuvottelemaan vallitsevasta yleisestä pulasta, koskei heillä ollut ruokaa, sillä he olivat kohta tapahtuvan poistumisen takia kieltäneet Katanalaisia tuomasta elintarpeita, eikä vastakaan tulisi ruokaa olemaan, elleivät he laivatappelussa pääsisi voitolle. He päättivät sentähden jättää ylempänä sijaitsevat linnotukset, mutta laivojen läheisyydessä linnotuksella ympäröidä mahdollisen pienimmän alan, johon mahtuisivat heidän tarvekalunsa ja sairaansa, vartioida tätä hyvin ja muulla jalkaväellään miehittää kaikki laivansa, sekä kunnossa olevat että vialliset, vieden kaikki sotamiehet laivoihin, sekä jos laivataistelussa pääsisivät voitolle, lähteä Katanaan. Mutta jos joutuisivat tappiolle, päätettiin polttaa laivat, peräytyä maitse ja mitä pikemmin taistelukunnossa koettaa päästä johonkin ystävälliseen barbarilaiseen tahi Helleeniläiseen paikkaan. He tekivätkin, kuten olivat päättäneet. He veivät ylälinnotuksista vartioväen alas ja miehittivät tällä kaikki laivat, pakottaen astumaan laivoihin jokaisen, joka vain ikänsä puolesta näkyi siihen kelpaavan. He miehittivät yhteensä noin 110 laivaa. He veivät laivoihin keihäänheittäjiä ja nuolenampujia sekä Akarnaanialaisia että muutakin muukalaista sukuperää, ja hankkivat muutakin, mitä vaan oli mahdollista näin suuressa hädässä ja tämänkaltaisessa aikeessa.
Kun kaikki olivat valmistumaisillaan, ja koska Niikias näki soturien olevan masennetuin mielin siitä, että he olivat kärsineet odottamattoman suuren tappion laivataistelussa, kuten myöskin ravinnon puutteen takia pyrkivän taisteluun, niin kutsui hän kaikki kokoon ja koetti ennen taisteluun ryhtymistä rohkaista heitä puhuen seuraavaan tapaan:
"Ateenalaiset sotamiehet ja te liittolaisemme! Syntyvä tappelu on meille kaikille samassa määrässä yhteinen. Siitä on riippuva jokaiselle pelastus ja isänmaa yhtä paljon meille kuin vihollisillekin, sillä jos me pääsemme voitolle, on meillä tilaisuus nähdä kotikaupunkimme. Ei saa antautua epätoivoon eikä joutua samaan tilaan, kuin nuo kokemattomat ihmiset, jotka, jouduttuansa tappiolle ensimmäisissä taisteluissa, ainaiseksi ovat pelon alaisina, aina luulevat olevansa onnettomuuden alaisina. Vaan muistakaa te täällä läsnäolevat Ateenalaiset, joilla on kokemusta niin monesta sodasta, ja te kaikki liittolaisemme, jotka meidän rinnallamme aina olette sotineet, miten sodan vaiheet ovat odottamattomat, ja eläkää toivossa, että onni on oleva meille suosiollinen, ja varustautukaa taistelemaan teidän omaistenne muodostaman näin lukuisan sotajoukon arvon mukaisesti, jonka täällä näette."
"Mitä hyödyllistä vaan olemme voineet keksiä estääksemme sataman sulkemisesta johtuvaa laivojen tungosta, kuten myöskin vihollisten varustuksia vastaan laivojen kansilta, joilla he meitä viimein vahingoittivat, kaiken tämän olemme me, neuvoteltuamme perämiesten kanssa, nykytarvetta varten panneet toimeen. Sillä suuri joukko nuolenampujia ja keihäänheittäjiä on otettava laivoihin ja joukko niitä, joita emme ennen ole käyttäneet tappelussa merellä, koska he lisäämällä laivojen painoa olisivat olleet esteeksi liikunnoille, on meille nyt oleva hyödyksi, kun meidän on pakko laivoilta taistella kuten maalla. Me olemme keksineet vastustuskeinoja laivoillemme, ja heidän tukevia keulojansa vastaan, joilla he meitä enin vahingoittivat, olemme me hankkineet rautaiset kouran-koukut, jotka tulevat estämään hyökkäävää laivaa palaamasta takaisin, jos vaan miehet tekevät tehtävänsä. Sillä me olemme joutuneet siihen tilaan, että meidän on laivoilla taisteltava maatappelu, ja näyttää hyödyllisemmältä, etteivät omat laivamme voi vetäytyä takaisin, kuten myöskin ettemme salli heidän laivainsa tehdä niin, varsinkin kun maa on vihollinen paitsi sitä pientä aluetta, joka on jalkaväkemme hallussa."
"Kiihoittakoon tämä aate teitä taistelemaan mitä voimakkaimmin, sallimatta syöstä itseänne maihin, älkääkä, laivan törmättyä laivaa vastaan, ennen päästäkö hyökkääjää, ennenkuin olette työntäneet kaikki raskasaseiset viholliselta kannelta. Ja tähän minä kehoitan yhtähyvin raskasaseisia kuin myöskin merimiehiäkin, koska tappelu on tapahtuva suurimmaksi osaksi laivan kannelta, jota paitsi me vielä tähän saakka enimmiten olemme päässeet voitolle maatappelussa. Meriväelle minä erittäin painan mieleen, ettei sillä enää ole syytä olla peloissaan tapahtuneiden onnettomuuksien johdosta, koska heillä nyt on paremmat varustuskeinot kansilla ja useampia laivoja. Teitä, jotka ette ole Ateenalaisia, vaan joita niin kutsutaan, koska käyttämällä meidän murrettamme ja noudattamalla meidän tapojamme olette kunnioitetut kautta koko Hellaan, ja joilla meidän herruudestamme ei ole vähemmän hyötyä kuin itsellämmekään, vaan vielä suurempi etu osallisuudesta siihen, koska teitä meidän alamaisina peljätään eikä tohdita loukata, teitä kehotan miettimään, miten arvokkaasti voisitte säilyttää tätä etua. Koska siis olette ainoat vapaaehtoisesti osalliset valtaamme, ei teidän sovi sitä pettää, kun se nyt on vaarassa, vaan, halveksien Korintolaisia, joita niin usein olette voittaneet, ja Sikeliootteja, joista ei yksikään yrittänyt nousta meitä vastaan, laivastomme vielä kukoistaessa, torjukaa heidät takaisin ja osoittakaa, että heikkoudessakin ja onnettomuuksissa teidän sotataitonne on suurempiarvoinen heidän onnen suomaa väkevyyttänsä."
"Mutta teitä Ateenalaisia muistutan minä vielä kerran, etteivät teidän laivasäiliöihin jättämänne laivat ole näitten vertaisia, ja etteivät sinne jääneet raskasaseiset ole täydessä miehuuden voimassa, vaan että, jos teille sattuisi tappio, tulevat täkäläiset viholliset heti purjehtimaan heidän kimppuunsa, ja että meidän sikäläiset kansalaisemme tulevat olemaan kelvottomia puolustautumaan sekä sikäläisiä että täältä hyökkääviä vihollisia vastaan. Siinä tapauksessa joudutte te täkäläiset Syrakuusalaisten valtaan ja te itse kyllin tiedätte, millä tuumalla olette hyökänneet heitä vastaan, kotimaassa asuvat taas Lakedaimonilaisten alamaisiksi. Kun te siis tämän ainoan taistelun kautta ratkaisette näitten molempien kohtalon, niin jännittäkää, jos jolloinkin, voimanne, ja painakaa mieleenne kaikki kuin yksi mies, että te, astuessanne laivoihin, olette Ateenalaisten koko jalkaväki ja laivat meidän vielä pystyssä oleva kaupunkimme, sekä Ateenan mainehikas nimi, jonka edestä se, joka on toista etevämpi taidossa tahi miehuudessa, ei milloinkaan kohtaa toista tilaisuutta osottaakseen sitä, sekä tuottaakseen hyötyä itselleen ja pelastusta kaikille."
Kehotettuansa sotilaitaan täten, käski Niikias heidän heti astua laivoihin. Gylippokselle ja Syrakuusalaisille kävi selville, kun he näkivät valmistukset, että Ateenalaiset aikoivat ryhtyä laivataisteluun, jonka ohessa heille oli ilmotettu rautaisen kouran heittämisestä. He varustautuivat sentähden sekä muissa suhteissa että tätäkin varten. He peittivät keulat ja suuren osan laivasta nahalla, jotta heitetty rautakoura luiskahtaisi, kun ei löytynyt tartuntapaikkaa. Kun kaikki oli valmiina, rohkaisivat päälliköt sotureita, ja Gylippos puhui seuraavasti: