Lesboksessa ankkuroidulla Ateenalaisella laivastolla lähtivät Leoon ja Diomedoon Kioksen edustalla sijaitsevilta Oinussalaisilta saarilta sekä Erytraialaisella alueella sijaitsevista Siduusseesta ja Pteleonista, jotka olivat Ateenalaisten hallussa, sotaretkelle Kiosta vastaan. Astuttuansa maihin Kardamyleessä ja Bolissoksessa, voittivat he taistelussa apuun rientävät Kiolaiset, surmasivat heistä suuren joukon ja hävittivät seutuja. Fanaisissa he saivat toisen voiton ja Leukoonionissa kolmannen, jonka jälkeen Kiolaiset eivät enää purjehtineet hyökkäykseen; mutta Ateenalaiset hävittivät heidän kauniisti hoidettua ja Meedialaisista ajoista saakka rauhaan jätettyä maatansa. Sillä Lakedaimonilaisten rinnalla ovat Kiolaiset minun tietääkseni ainoat, jotka onnessaan ovat voineet säilyttää malttiaan; jota enemmän heidän kaupunkinsa edistyi, sitä varmemmin varustivat he sitä. Eivätkä he myöskään ole ryhtyneet näihin luopumistuumiin, jos jonkun mielestä siinä ovat toimineet varomattomasti, ennenkuin heillä oli useita ja päteviä liittolaisia vaarassa, ja ennenkuin tiesivät, että Ateenalaiset eivät itsekään enää Sikelian onnettomuuden kärsittyään kieltäneet valtansa olevan vallan horjuvalla kannalla. Mutta joskin he jossakin suhteessa väärin ovat laskeneet tapahtumien odottamatonta menoa, niin oli erehdys tuumissa, että Ateenalaisten valta jo muka oli häviämäisillään, yhteinen hyvin monelle. Kun he nyt olivat suljetut merestä ja heidän maansa hävitetty, miettivät jo moniaat jättää kaupungin Ateenalaisille. Saatuansa tiedon tästä, pysyivät vallanpitäjät kuitenkin toimiin ryhtymättä, mutta kutsuivat laivanpäällikön Astyokoksen Erytraiasta tulemaan neljällä laivallaan heidän kaupunkiinsa ja neuvottelivat, miten he paraiten joko panttivankia ottamalla tahi jollakin muulla lailla saisivat nämät tuumat raukenemaan. Näissä tuumissa oltiin täällä.
Tämän kesän loppupuolella purjehti Ateenasta 1,000 Ateenalaista ja 1,500 Argolaista raskasaseista, sillä Ateenalaiset olivat raskasaseisiksi varustaneet 500 Argolaista kevytaseista, ja 1,000 liittolaista Frynikoksen, Onomakleen ja Skiroonidoksen johdolla 48 laivalla, siihen lasketut myöskin kuormalaivat, Samokseen, ja leiriytyi, astuttuansa Mileetoksessa maihin. Ateenalaisia ja heidän liittolaisiansa vastaan kävivät Mileetolaiset itse, 800 raskasaseista, ja Kalkideuksen johdolla saapuneet Peloponneesolaiset sekä Tissaferneen apujoukko ja Tissafernees itse ratsujoukkoineen. Argolaiset kulkivat siivellään edellä muita, ja koska he, halveksien vastustajiaan, eivät luulleet näitten, Joonialaisia kun olivat, kestävän heidän hyökkäystään, niin marssivat he epäjärjestyksessä, josta seurasi, että Mileetolaiset saivat voiton heistä ja surmasivat lähes 300 heistä. Mutta Ateenalaiset, jotka ensin voittivat Peloponneesolaiset ja sitten työnsivät takaisin barbarit ja muun joukon, eivät ensinkään joutuneet taisteluun Mileetolaisten kanssa, koska nämät, Argolaisten peräydyttyä, kun näkivät muun sotajoukkonsa joutuneen tappiolle, olivat vetäytyneet kaupunkiinsa. Ateenalaiset nyt leiriytyivät voittajina Mileetolaisten kaupungin läheisyyteen. Tässä taistelussa sattui niin, että Joonialaiset kummallakin taholla saivat voiton Doorilaisista; sillä Ateenalaiset voittivat heitä vastaan seisovat Peloponneesolaiset, ja Mileetolaiset Argolaiset. Pystytettyänsä voitonmerkin valmistautuivat Ateenalaiset ympäröimään linnoituksella paikan, joka oli kannaksen tapainen, arvellen, että jos vaan saisivat Mileetoksen taas puolelleen, myöskin helposti muut yhtyisivät heihin.
Tällä välin ilmoitetaan heille myöhään illalla, että nuo 55 laivaa Sikeliasta ja Peloponneesosta olivat saapumaisillaan. Pääasiassa Syrakuusalaisen Hermokrateen kehotuksesta, että kaikki yhtyisivät tekemään täydellisen lopun Ateenalaisten vielä pystyssä olevasta vallasta, tuli nyt Sikelialaisia, 20 Syrakuusalaista ja kaksi Selinuntilaista laivaa sekä ne laivat, joita Peloponneesoksessa oli varustettu, ja jotka nyt olivat valmiit. Molemmat laivastot uskottiin Lakedaimonilaiselle Teeramenekselle vietäväksi laivapäällikön Astyokoksen luokse. Ne purjehtivatkin ensin Mileeton edustalla sijaitsevaan Leros nimiseen saareen ja sieltä, kuultuansa Ateenalaisten olevan Mileetoksen edustalla, lasolaiseen lahteen, tiedustellaksensa Mileetoksen seikkoja. He ankkuroivat Teikiussan edustalle Mileetolaisella alueella ja saivat Alkibiadeelta, joka ratsastaen tuli sinne, tiedon tappelusta, johon hänkin oli ottanut osaa Mileetolaisten ja Tissaferneen puolella. Hän kehoitti heitä, jos eivät tahtoneet menettää Jooniaa ja kaikki muut kaupungit, mitä pikemmin rientämään Mileetoksen avuksi ja kaikin voimin koettamaan estää sen ympäröimistä.
He aikoivat aamun koittaessa rientää apuun. Mutta kun Ateenalaisten päällikkö Frynikos Leroksesta sai varman tiedon vihollisten laivojen aikeista, ja kun kanssapäälliköt halusivat jäädä ja antautua taisteluun, kieltäytyi hän ryhtymästä taisteluun, ja sanoi, että hän voimiensa mukaan estäisi heitä ja ketä tahansa siitä. Sillä kun he myöhemmin, sanoi hän, saisivat varman tiedon, kuinka monta laivaa vihollisilla oli ja kuinka monta heillä itsellään näitä vastaan asetettavina, ja kun he kelvollisesti ja rauhassa olisivat varustautuneet, niin hän ei suinkaan häpeällisesti vetäytyisi vaarasta. Mutta nyt olisi Ateenalaisille vähemmän häpeällistä vetäytyä pois laivastollaan, kuin, millä uhalla tahansa taistellen, joutua tappiolle. Siten, sanoi hän, ei ainoastaan häpeä kohtaisi kaupunkia, vaan se joutuisi suurimpaan vaaraan. Sillä kun se nyt kärsimiensä onnettomuuksien johdosta varmojenkin varustuksien nojalla ei uskalla edes hädän pakottamana, puhumattakaan halunsa mukaan, hyökätä ensimmäisenä, miten se siis pakotta heittäytyisi vapaaehtoisiin vaaroihin? Hän käski siis mitä pikemmin korjata laivoihin haavoitetut, jalkaväen ja mitä kullakin tullessaan oli ollut mukanaan, mutta jättää kaikki mitä vihollisessa maassa olivat ottaneet, jotta laivat olisivat keveät, ja purjehtia Samokseen, josta he sitten, koottuansa kaikki laivat, tekisivät hyökkäyksiä, jos näkisivät soveliaaksi. Tehtiinkin, kuten hän oli käskenyt. Yhtä hyvin tässä tilaisuudessa kuin myöskin kaikissa muissakin toimissaan näkyi Frynikos toimineen vallan viisaasti. Ateenalaiset lähtivät heti samana iltana puolella voitolla Mileetoksesta. Mutta Argolaiset purjehtivat kiiruusti vihoissaan pettymyksestään kotia.
Peloponneesolaiset lähtivät aamulla Teikiussasta ja purjehtivat Mileetokseen, jossa he viipyivät yhden päivän, aikoen seuraavana päivänä, liitettyänsä laivastoonsa ne Kiolaiset laivat, jotka Kalkideuksen johtamina olivat tänne hätyytetyt, palata Teikiussaan, hakemaan laivoista sinne puretut tavaransa. Mutta kun he olivat saapuneet sinne, tuli sinne Tissafernees jalkaväellään ja kehoitti heitä purjehtimaan Iasosta vastaan, jossa hänen vastustajansa Amorgees oleskeli. Äkkinäisellä ryntäyksellä vallottivat he Iasoksen, koska sen asukkaat luulivat heidän olevan Ateenalaisia ja laskivat heidät maihin. Tässä ottelussa kunnostivat itseään varsinkin Syrakuusalaiset. Otettuansa Amorgeen elävältä, jättivät he hänen Tissaferneelle vietäväksi hänen mielensä mukaan kuninkaalle, kuten tämä oli käskenyt, ja ryöstivät Iasoksen, josta sotaväki sai paljon tavaraa; sillä tämä paikka oli vanhastaan vallan rikas, Amorgeen sotilaat liittivät he sotajoukkoonsa, tekemättä heille mitään pahaa, koska useimmat heistä olivat Peloponneesoksesta. Kaupungin ja kaikki vangit, sekä vapaat että orjat, antoivat he Tissaferneelle, saaden häneltä henkilöä kohti dareikon, ja palasivat tämän jälkeen Mileetokseen. He lähettivät Leoonin pojan Pedaritoksen, jonka Lakedaimonilaiset olivat toimittaneet Kioksen päälliköksi, johtamaan Amorgeen apujoukkoa maitse Erytraiaan saakka ja asettivat Filippoksen Mileetokseen päälliköksi. Tähän loppui tämä kesä.
Saatuansa Iasoksen varustetuksi, saapui Tissafernees seuraavana talvena Mileetokseen. Hän antoi, kuten oli luvannut, laivoille ylläpidoksi Attikalaisen drakman miestä kohti kuukausittain, mutta ei tahtonut vastaiseksi antaa enempää, kuin kolme obolia, kunnes hän oli kysynyt kuninkaalta, mutta jos kuningas suostuisi, antaisi hän koko drakman. Teeramenees, joka ei ollut nauarki, vaan joka purjehti mukana jättääkseen laivat Astyokolle, oli höllempi palkan vaatimuksessa. Mutta tähän ei suostunut Syrakuusalainen päällikkö Hermokratees, jonka johdosta Tissafernees suostui maksamaan enemmän, kuin kolme obolia mieheen, kaikille muille, paitsi viidelle laivalle. Hermokrateen vaatimuksesta suostui nyt Tissafernees maksamaan 30 talenttia kuukaudessa 55 laivalle, ja muille sen mukaan kuin laivoja oli enemmän, kuin tämä määrä, saman perustuksen mukaan.
Samana talvena saapui kotoa avustukseksi Samoksessa oleville Ateenalaisille Karminoksen, Strombikideen ja Eykteemoonin johdolla 35 laivaa, jotka, koottuansa mukaansa myöskin kaikki laivat Kioksesta ja muualta, arvan mukaan päättivät laivastollaan vartioida Mileetosta, mutta lähettää Kiokseen sekä laivaston että jalkaväen, kuten he myöskin tekivät. Strombikidees, Onomaklees ja Eukteemoon purjehtivat arvan mukaan 30 laivalla ja sotilaita kuljettavilla aluksilla, joihin he olivat asettaneet osan Mileetokseen tulleista 1,000 raskasaseisesta, Kiokseen. Muut jäivät Samokseen, pitäen 74 laivallaan meren hallussaan, ja suuntasivat matkansa Mileetosta kohti.
Astyokos, joka silloin sattui olemaan Kioksessa ottaaksensa panttivankeja kavaluuden johdosta, luopui tästä, kun sai tiedon Teerameneen johtamien laivojen saapumisesta ja liittolaisten menestyksestä. Hän lähti liikkeelle kymmenellä Peloponneesolaisella ja kymmenellä Kiolaisella laivalla hyökätäkseen Pteleosta vastaan, mutta kun ei onnistunut häneltä vallottaa tätä kaupunkia, purjehti hän Klatsomenaihin, jossa hän käski Ateenalaisten puoluelaisia muuttamaan Dafnukseen ja asukkaita yhtymään heihin. Samaten käski myöskin Tamoos, Joonian alapäällikkö, heitä tekemään. Kun he eivät totelleet, teki hän linnoittamatonta kaupunkia vastaan hyökkäyksen; mutta kun hän ei voinut sitä vallottaa, purjehti hän itse ankaran myrskyn ajamana Fookaiaan ja Kymeeseen, jota vastoin toiset laivat ankkuroivat Klatsomenain läheisyydessä sijaitsevien Maratussa, Peelee ja Drymussa nimisten saarien edustalle. Viipyessään siellä kahdeksan päivää, ryöstivät he ja osaksi hävittivät, osaksi veivät laivoihinsa kaikki Klatsomenalaisten siellä säilytetyt tavarat ja purjehtivat sitten Astyokoksen luokse Fookaiaan ja Kymeeseen.
Hänen siellä ollessaan, saapui Lesboksesta lähettiläitä ilmoittaen heidän jälleen haluavan luopua. He saivatkin hänen suostumaan tuumaansa, mutta kun eivät Korintolaiset eivätkä muut liittolaiset ennen kärsimänsä tappion takia olleet samaa mieltä, purjehti hän Kiokseen, johon myöskin muut laivat, kestettyänsä ankaroita myrskyjä, eri haaroilta saapuivat. Tämän jälkeen purjehti Pedaritos, joka maitse oli kulkenut Mileetosta Erytraiaan, sotajoukkonsa kanssa Kiokseen. Silloin oli hänellä noin 500 raskasaseista Kalkideuksen ennen johtamista viidestä laivasta, jotka aseineen olivat sinne jätetyt. Kun moniaat Lesbolaiset tulivat ilmoittamaan luopumisen aikeensa, ehdotti Astyokos Pedaritokselle ja Kiolaisille, että he purjehtisivat auttamaan Lesbolaisia luopumaan. Sillä tästä joko enentyisivät Lakedaimonilaisten liittolaiset tahi, jospa eivät onnistuisikaan yrityksessään, tuottaisi se Ateenalaisille ainakin vahinkoa. Mutta he eivät suostuneet tähän, ja Pedaritos kielsi jättämästä hänelle Kiolaisia laivoja.
Otettuansa nuo viisi Korintolaista laivaa ja kuudenneksi yhden Megaralaisen sekä yhden Hermionilaisen kuten myöskin ne Lakedaimonilaiset laivat, joilla hän oli tullut, purjehti Astyokos Mileetokseen nauarkiammattiinsa, ankarasti uhaten Kiolaisia, ettei hän suinkaan rientäisi heille avuksi, jos he joskus pyytäisivät. Laskien maihin Koorykoksessa Erytraian alueella, jäi hän sinne yöksi. Samoksesta saapui myöskin Ateenalainen sotaväki Kiokseen, mutta koska kukkula heitä erotti, niin he pysyivät salassa toisiltaan. Yöllä saapui kirje Pedaritokselta ilmoituksella, että vapautettuja Erytraialaisia vankeja oli saapumaisillaan Samoksesta Erytraiaan kavaltaaksensa kaupungin, jonka johdosta Astyokos viipymättä palasi Erytraihin ja oli vähällä joutua vihollisten käsiin. Kun Pedaritoskin oli saapunut sinne, panivat he toimeen tutkimuksen otaksutuista kavaltajista, jolloin he huomasivat koko jutun syntyneen miesten pelastamiseksi Samoksesta. He vapauttivat syytetyt ja purjehtivat kumpikin pois, toinen Kiokseen, toinen Mileetokseen, kuten hän oli aikonutkin.