Koska nämät Makedonialaiset eivät voineet puolustautua niin suurta sotajoukkoa vastaan, vetäytyivät he omaisuutensa kanssa linnoituksiin ja muurien taakse. Näitä ei löytynyt monta. Vasta myöhemmin rakensi Perdikkan poika, Arkelaos, tultuaan kuninkaaksi maan nykyiset linnat, raivasi suoria teitä ja järjesti myöskin valtion asiat, varsinkin sotajoukon, hankkien enemmän hevosia, aseita ja muita sotatarpeita, kuin kaikki kahdeksan ennen häntä hallinnutta kuningasta yhteensä.
Trakialaiset hyökkäsivät Dobeeroksesta ensin Filippoksen entiseen valtakuntaan ja valloittivat väkirynnäköllä Eidomeneen, mutta sopimuksen kautta Gortynian, Atalanteen ja moniaita muita paikkakuntia, jotka antautuivat ystävyydestä Trakialaisten seurassa olevaa Filippoksen poikaa, Amyntasta, kohtaan. He piirittivät niinikään Eurooposta, kuitenkin voimatta sitä valloittaa. Sitten he tunkeutuivat siihen osaan Makedoniaa, joka sijaitsee Pellan ja Kyrroksen vasemmalla puolella. Tälle puolelle näitä paikkakuntia, Bottiaiaan ja Pieriaan, he eivät tulleet, vaan hävittivät Mygdoniaa, Grestooniaa ja Antemuusia. Makedonialaiset eivät yrittäneetkään jalkaväellä puolustautumaan, vaan lähettivät noutamaan ratsuväkeä ylängöillä asuvilta liittolaisilta, ja nämät ahdistivat Trakialaisia, missä vaan oli sopiva tilaisuus, vaikka kohtakin vastustajat olivat heitä lukuisammat. Ei kukaan voinut kestää näitten haarniskaan puettujen ratsumiesten hyökkäystä. Mutta kun nämät joutuivat tuon suurilukuisen joukon keskelle, olivat he suuressa vaarassa, jonkatähden he vihdoin seisahtuivat, koska he eivät luulleet voivansa pitää puoliaan heitä lukuisampaa sotajoukkoa vastaan.
Sitalkes rupesi nyt keskusteluihin Perdikkaan kanssa niistä asioista, joitten tähden hän oli retken tehnyt, ja koska Ateenalaiset eivät saapuneet laivoillansa, vaan ainoastaan olivat lähettäneet lahjoja ja sanansaattajia epäillen, ettei hän tulisi, lähetti hän osan sotajoukostansa Kalkidilaisia ja Bottialaisia vastaan, ja hävitti heidän maatansa, piirittäen heitä. Hänen viipyessänsä näillä seuduilla, pelkäsivät etelässäpäin asuvat Tessalialaiset ja Magneesialaiset sekä Tessalialaisten muut alamaiset ja Termopylaihin asti asuvat Helleenit, että tämä sotajoukko hyökkäisi heitäkin vastaan ja varustautuivat sitä varten. Niinikään olivat peloissansa tasangolla asuvat Trakialaiset pohjoispuolella Stryymoonvirtaa, Panaiit, Odomantit, Drooit ja Dersaiit, jotka kaikki ovat itsenäisiä kansakuntia. Syntyipä se ajatus itse Ateenalaisille vihollisissa Helleeneissäkin, että Trakialaiset Ateenalaisien kehotuksesta kulkisivat heitäkin vastaan sopimuksen mukaan. Sitalkes puolestaan vallotti ja hävitti Kalkidikeen, Bottikeen ja Makedonian. Koska hänelle ei onnistunut mikään niistä tuumista, minkä tähden oli tullut ja kun sotilailta puuttui muonaa ja he kärsivät talven vaivoista, niin seurasi hän veljensä Sparadokoksen pojan Seyteen neuvoa ja vetäytyi mitä nopeimmin pois näistä maista. Seyteen, joka Sitalkeen jälestä oli mahtavin mies, sai Perdikkas puolellensa, luvaten hänelle sisarensa vaimoksi ja sitäpaitse lahjoja. Sitalkes palasi siis joutuisasti sotajoukkoineen kotiansa, viivyttyänsä kaikkiaan 30 päivää, ja näistä kahdeksan Kalkidikeessa. Perdikkas antoi myöhemmin sisarensa Stratonikeen Seyteelle vaimoksi, kuten oli luvannut. Tämänkaltainen oli Sitalkeen sotaretki.
Kun Peloponneesolaisten laivasto oli hajonnut, purjehtivat Naupaktoksessa olevat Ateenalaiset Formioonin johdolla samana talvena pitkin rannikkoa Astakokseen. Astuttuansa maihin, marssivat he 400 Ateenalaisella raskasaseisella laivoista ja 400 Messeenialaisella Akarnaanian sisämaahan ja ajoivat Stratoksesta, Korontasta ja muista paikkakunnista ne miehet, jotka heistä eivät näyttäneet varmoilta. Vietyänsä Korontaan takaisin Teolytoksen pojan, Kyneksen, palasivat he takaisin laivoihin. Sillä talven kestäessä he eivät luulleet voivansa hyökätä Oiniadeja vastaan, jotka yksin Arkadilaisista aina olivat olleet Ateenalaisia vastaan vihamielisiä.
Lähtien Pindos-vuorelta, juoksee Akeloos joki Dolopian sekä Agraiein ja Amfilokialaisten maan läpi ja Akarnaanialaisen tasangon yli, sivu Stratoksen, laskee mereen Oiniadein kaupungin lähellä, ja tekee, muodostaen järven sen ympäri, mahdottomaksi hyökätä sitä vastaan talvisaikana veden tähden. Useimmat Ekiinadein saarista sijaitsevat vastapäätä Oiniadein kaupunkia, lähellä Akelooksen suuta. Tämä suuri joki täyttää aina salmet mudalla yhdistäen siten muutamia saaria toisiinsa. Luultavaa on, että ne kaikki aikaa voittaen kasvavat yhteen. Sillä joki on suuri, virtainen ja mutainen, ja saaret ovat toisiaan hyvin lähellä, joten ne ovat siteenä toisillensa, niin ettei muta hajoa, eivätkä sitäpaitsi ole suorassa jonossa, jonkatakia vesi ei pääse mutkitta mereen. Nämät saaret ovat autioita eivätkä suuria.
Sanotaan Amfiareuksen pojan, Alkmeoonin, kulkiessansa maanpakolaisuudessa, murhattuansa äitinsä, Apolloonilta saaneen viittauksen asettumaan tänne asumaan. Hänelle oli ilmoitettu, ettei hän pääsisi häntä ahdistavista hirmunäöistä, ennenkuin hän löytäisi seudun, johon aurinko ei loistanut, kun hän tappoi äitinsä, eikä vielä silloin ollut maana, koska kaikki muu maa oli saastutettu hänen tekonsa kautta. Neuvottomana samoten maita, oli hän vihdoin, kuten sanotaan, keksinyt tämän Akelooksen muodostaman maan sekä pitänyt sitä riittävänä elatuksekseen, ja sen muodostuneen hänen maita kulkiessansa äitinsä murhan jälkeen. Tänne Oiniadein seutuihin hän siis oli asettunut asumaan, hallinnut siellä ja antanut sille poikansa Akarnaanin nimen. Täten kerrotaan Alkmeoonista.
Formioonin johtamat Ateenalaiset lähtivät Akarnaaniasta, saapuivat Naupaktokseen ja purjehtivat alusta kevättä Ateenaan, mukanaan meritaistelussa otetut vapaasyntyiset vangit, jotka myöhemmin mies miestä kohti vaihdettiin, ja myös valloitetut alukset.
Täten loppui talvi ja kolmas vuosi tätä sotaa, jonka vaiheet
Thukydides on kertonut.
KOLMAS KIRJA.
Seuraavana kesänä hyökkäsivät Peloponneesolaiset liittolaisineen viljan hedelmöidessä Lakedaimonilaisen kuninkaan Tseyksidamoksen pojan Arkidamoksen johdolla Attikaan, jonka aluetta he leiriydyttyänsä hävittivät. Tapansa mukaan ryntäsivät Ateenalaisten ratsumiehet tuon tuostakin ulos kaupungista, mikäli vaan oli tilaisuutta, ja estivät kevytaseisten suuren joukon hyökkäämästä ulos leiristä ja tuottamasta tuhoa kaupungin lähiseuduille. Viivyttyänsä Attikassa niin kauan, kuin muonaa riitti, vetäytyivät Peloponneesolaiset pois ja hajosivat kukin kotikaupunkiinsa.