"Koska liittolaiset äänestäjien lukuisuuden takia eivät voineet päästä yksimielisyyteen, orjuutettiin he kaikki paitsi me ja Kiolaiset. Nimeksi itsenäisinä ja vapaina, olemme me seuranneet heitä sodassa. Nyt meillä ei enää tapahtuneitten seikkojen takia ole luottamusta Ateenalaisiin johtajina. Sillä ei ole otaksuttavaa, etteivät he, kun kerran ovat valtansa alle laskeneet meidän kanssamme liittoon otetut kaupungit, myöskin samoten kaikkia toisiakin orjuuttaisi, jos vain voivat."
"Jos me kaikki vielä olisimme itsenäisiä, olisimme me varmemmat, ettei meitä vastaan minkäänlaisia juonia viritettäisi. Mutta kun jo suurin osa liittolaisista on heidän ikeensä alla ja me ainoat itsenäisiä heidän rinnallansa, on luonnollista, ettei heille ole mieluista tämä meidän yhdenvertaisuutemme, kaikkien toisten alistuttua, semminkin kun heidän voimansa on kasvanut sitä suuremmaksi, jota yksinäisempiä me olemme. Jokaisen liiton ainoa tuki on keskinäinen pelko: sillä liittolaisista se, joka pyrkii loukkaamaan sopimusta, jättää aikeensa ainoastaan siitä syystä, että tietää liittolaisensa olevan yhtä voimakkaan."
"Me olemme jätetyt vapaiksi ainoastaan syystä, että he luulivat ennemmin kauniilla puheilla ja viisastelemisella pääsevänsä tarkoituksiensa perille kuin väkivallalla. Myöskin käyttivät he meitä sen todistuksena, etteivät he menetelleet väärin, koskemme me muka pakotta vapaaehtoisesti auttaisi heitä sodassa, jollei heitä olisi loukattu. Sitäpaitsi veivät he voimakkaammat ensin heikompia vastaan, jotta heillä olisi sitä helpompi kukistaa viimeksi jääneitä, kun kaikki muut heidän ympärillänsä olivat voitetut. Jos he sitävastoin olisivat alkaneet meistä, kun kaikki vielä olivat täysissä voimissaan ja olisivat voineet liittyä toisiinsa, niin ei heidän olisi ollut niin helppo kukistaa meitä. Ehkäpä meidän laivastommekin heissä on aiheuttanut jotakin pelkoa, että syntyisi vaara, jos se yhtyisi teidän tahi jonkun muun kaupungin laivastoon."
"Pysyäksemme vapaina on meidän täytynyt alituisesti imarrella heidän kansaansa ja päälliköitänsä. Kumminkaan emme olisi voineet pelastua yhtä vähän kuin muutkaan, ellei tämä sota olisi syttynyt."
"Mikä todellinen ystävyys tahi vapaus tämä oli, kun me vastahakoisesti pysyimme yhdessä? Kyllähän nuo meitä sodassa pitivät hyvin, kuten mekin heitä rauhan kestäessä; mutta kun ystävällisyys muissa lujittaa luottamuksen, niin sen meissä ylläpiti pelko. Sillä ennemmin pelosta kuin ystävyydestä olimme me heidän liittolaisensa. Sentähden olivatkin ne, joilla oli turva suuremmassa vallassaan, ensimmäisinä valmiit rikkomaan sopimukset."
"Ei ole siis oikein moittia meitä siitä, että me muka olisimme harjoittaneet vääryyttä, kun me olemme purkaneet liiton, aavistaen heidän vaaralliset aikeensa meitä kohtaan, kuitenkaan tietämättä varmaan, aikoivatko he panna ne toimeen. Jos meillä olisi ollut vapaa päätösvalta, niin olisi meillä myöskin ollut valta lykätä toimeenpano toistaiseksi; mutta kun heillä on aina ollut valta hyökätä, niin täytyy meillä olla oikeus puolustautua."
"Tämmöiset ovat meidän luopumisemme syyt olleet. Ne osottavat selvästi sille, joka tahtoo ottaa ne korviinsa, että me olemme tehneet oikein, ja että meillä on ollut pätevät syyt pelkoon ja avunhakuun turvaksemme. Mehän olemme jo ennenkin rauhan aikana toimittaneet teille lähetystön luopumisestamme, mutta meitä esti kieltonne ottaa meitä liittoonne. Nyt me mielellämme noudatamme Boiootialaisten kehotusta, katsoen tekevämme kaksinkertaisen luopumisen: Helleeneistä, jottemme yhteisesti Ateenalaisten kanssa heitä vahingoittaisi, vaan vapauttaisimme heidät, ja toiseksi Ateenalaisista, jottemme itse myöhemmin heidän kauttansa joutuisi perikatoon, vaan estäisimme heitä heidän vehkeissänsä."
"Tämä meidän luopumisemme on tapahtunut, ennenkuin aioimme, ja ollessamme varustamatta, jonka tähden teidän siis sitä ennemmin tulee ottaa meidät liittoonne ja sitä nopeammin lähettää apua, jotta te sekä osottaisitte auttavanne apua tarvitsevia ja samalla vahingoittaisitte vihollisianne. Parempaa tilaisuutta ei voi löytyä. Sillä Ateenalaisia rasittavat sekä rutto että suuret menot, jota paitsi heidän laivansa purjehtivat osaksi teidän vesillänne ja osaksi meitä vastaan, joten ei ole otaksuttavaa, että heillä juuri on sanottavasti laivoja käytettävinä puolustukseksi, jos te tänä kesänä laivoilla ja jalkaväellä toistamiseen hyökkäätte heidän maahansa. Silloin he joko eivät voi kestää teidän hyökkäystänne tahi vetäytyvät pois molempien, sekä teidän että meidän, maasta."
"Älkää luulko, että te vieraan maan hyödyksi antaudutte vaaraan. Jos kohtakin Lesbos näkyy sijaitsevan kaukana teistä, niin se on kuitenkin lähellä suureksi avuksi. Sillä ei sotaa tulla käymään Attikassa, kuten ehkä joku luulee, vaan niissä maissa, joista Ateenalla on tulonsa. Varansahan he saavat liittolaisiltaan, ja heillä tulee olemaan vielä suuremmat tulot, jos he kukistavat meidätkin. Eikä sitten enää kukaan nouse kapinaan, ja meidän tulomme lankeevat siis heille. Me itse tulemme taas kärsimään enemmän, kuin varemmin orjiksi tehdyt. Jos te sitävastoin pontevasti avustatte meitä, saatte te puolellenne kaupungin, jolla on suuri laivasto, jonka tarpeessa te suuresti olette, ja voitte helpommin kukistaa Ateenalaiset, riistettyänne heiltä liittolaisensa. Silloin uskaltaa ken vain haluaa liittoutua teihin, ja te itse pääsette syytöksestä, joka teitä vastaan tehdään, ettette muka avusta Ateenalaisista luopuvia. Jos te taas esiinnytte vapauttajina, tulette te olemaan varmemmat voitosta."
"Kunnioittakaa niitä toiveita, jotka Helleenit panevat teihin, ja puolustakaa Olympialaisen Zeyksen nimessä, jonka pyhäkössä me apua rukoilevina seisomme, Mytileeneeläisiä, ottaen heidät liittoonne, älkääkä hyljätkö meitä, jotka kyllä yksityisesti olemme vaarassa, mutta jotka vaarasta päästyämme tuotamme yhteistä hyötyä, mutta vielä yleisemmän vaurion, jos me teidän hylkääminänne sorrumme. Olkaa miehiä semmoisia, joina Helleenit teitä pitävät ja meidän hätämme vaatii."