Näin puhuivat Mytileeneeläiset. Kuultuansa hyväksyivät Lakedaimonilaiset ja heidän liittolaisensa lähettiläitten puheen ja ottivat Lesbolaiset liittoonsa. He päättivät tehdä hyökkäyksen Attikaan ja käskivät läsnä-olevien liittolaisten mitä nopeimmin toimittaa kaksi kolmatta osaa sotaväestään kannakselle. Itse he saapuivat ensimmäisinä kannakselle ja alkoivat valmistaa siellä koneita, hinataksensa laivat Korintoksesta Ateenaan johtavaan lahteen, koska aikoivat hyökätä sekä laivoilla että jalkaväellä. He toimivat suurella innolla, mutta liittolaiset kokoontuivat hitaasti, koska olivat elonkorjuussa ja olivat kyllästyneet sotaan.
Saatuansa tiedon, että Lakedaimonilaiset heidän otaksutun heikkoutensa tähden valmistautuivat hyökkäykseen, tahtoivat Ateenalaiset näyttää, että nämät olivat väärässä, ja että he, liikuttamatta Lesboksen vesillä purjehtivaa laivastoa, kykenivät helposti torjumaan Peloponneesoksesta hyökkäävää laivastoa. Sentähden miehittivät he 100 laivaa omilla kansalaisillansa ja metoikeilla, ottamatta niihin kuitenkaan ritareita ja pentakosiomedimneja. He purjehtivat pitkin kannaksen rannikkoa ja astuivat maihin Peloponneesoksessa mielin määrin. Kun Lakedaimonilaiset huomasivat suuresti erehtyneensä ja pitivät Lesbolaisten ilmoitukset väärinä, joutuivat he epätoivoon, koskeivät heidän liittolaisensakaan saapuneet, ja kun Ateenalaisten 30 laivallaan ilmoitettiin hävittävän heidän kotiseutujansa, jonkatähden he palasivat kotiinsa. Myöhemmin varustivat he laivaston, jonka aikoivat lähettää Lesboksen vesille, ja käskivät liittolais-kaupunkiensa varustaa 40 laivaa, joitten päälliköksi he määräsivät Alkidaan. Ateenalaisten 100 laivaa palasi takaisin, kun näkivät vihollistenkin poistuvan.
Sodan alotettuansa Ateenalaisilla ei milloinkaan yhtaikaa ollut meressä useampia tahi komeampia laivoja, kuin näitten laivojen lähtiessä retkelleen. Sillä 100 laivaa vartioi Attikaa, Euboiaa ja Salamista, ja toiset 100 laivaa purjehtivat pitkin Peloponneesoksen rannikoita, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat Poteidaian edustalla ja muualla, niin että Ateenalaisilla sinä kesänä oli yhteensä 250 laivaa. Tämä laivasto ja Poteidaian piiritys nielivät kaupungin tulot. Sillä Poteidaiaa piirittävät raskasaseiset saivat kaksi drakmaa päivässä mieheen, yhden itselleen ja yhden palvelijallensa. Heitä oli koko piirityksen aikana 3,000 kerrallaan ja lisäksi 1,600 Formioonin johdolla saapunutta. Saman palkan saivat merimiehetkin. Koska siis laivasto oli suurempi kuin milloinkaan ennen, nieli se suurimman osan kaupungin tuloista.
Sillä aikaa kuin Lakedaimonilaiset majailivat kannaksella, tekivät Mytileeneeläiset palkkasoturineen sotaretken maitse Meetymneeseen, toivoen petoksella saavansa sen haltuunsa. He tekivät hyökkäyksen kaupunkia vastaan, mutta kun eivät onnistuneet yrityksessään, vetäytyivät he Antissaan, Pyrraan ja Eresokseen. Asetettuansa asiat näissä kaupungeissa varmemmalle kannalle ja korjattuansa niitten muurit, palasivat he kiiruusti kotiin. Meetymneeläiset tekivät myöskin hyökkäyksen Antissaa vastaan viimeksimainittujen lähdettyä; mutta kun he joutuivat tappiolle taistelussa Antissalaisia ja heidän palkkasotureitansa vastaan, jotka olivat saaneet apua, ja kun suuri osa heistä oli kaatunut, palasivat eloon jääneet kiiruumman kautta kotia.
Kun Ateenalaiset saivat kuulla, että maa oli Mytileeneeläisten hallussa, ja että heidän sotajoukkonsa ei voinut ylläpitää piiritystä, lähettivät he alkusyksystä Epikuuroksen pojan Pakeen johdolla 1,000 raskasaseista. Itse soutaen laivojaan, saapuivat he perille ja ympäröivät kaupungin yksinkertaisella muurilla. Ylängöille he myöskin rakensivat linnoituksia, ja täten oli Mytileenee siis talven tullessa piiritetty sekä maan että meren puolelta.
Koska Ateenalaiset tarvitsivat rahaa piiritykseen, kannettiin ensi kerta kansalaisilta veroa, tällä kertaa 200 talenttia. He lähettivät niinikään Lysikleen ja neljän toisen päällikön johdolla 12 laivaa perimään veroa liittolaisilta. Lysikles perikin veroa yltympäri, mutta kun hän astui maihin Kaariassa ja Myuusin kaupungista Maiandroksen kentän yli tunkeutui aina Sandios-kummulle saakka, ryntäsivät Kaarialaiset ja Anaialaiset hänen kimppuunsa ja surmasivat hänet ja suuren joukon hänen sotilaistansa.
Samana talvena päättivät Plataialaiset ja heidän Peloponneesolaisten ja Boiootialaisten yhä piirittämään kaupunkiinsa suljetut Ateenalaiset miehissä pyrkiä ulos siitä, koska muona oli loppumaisillaan, eikä ollut mitään avun toivetta Ateenasta yhtävähän kuin muualtakaan. Kiiveten vihollisten muurin yli, aikoivat he koettaa tunkeutua heidän riviensä läpi. Tämän yrityksen olivat keksineet Tolmideen poika ennustaja Teainetos ja Daimakoksen poika Eupompidas, joka itse oli päällikkönä. Sittemmin peräytyivät puolet näistä, pitäen vaaran liian suurena, niin etteivät useammat kuin noin 120 miestä pysyneet päätöksessään koettaa tällä lailla pyrkiä ulos. He tekivät vihollisten muurin korkuiset tikapuut. Muurin korkeuden mittasivat he laskemalla tiilikerrokset siinä, missä muuri heihin päin oli savesta paljas. Useat henkilöt laskivat samat kerrokset. Jos joku siis erehtyi laskuissaan, niin oli useitten yhteen sattunut lasku oikea, varsinkin kun he laskivat moneen kertaan ja seisoivat lähellä muuria, niin että voivat helposti nähdä muurin, mistä vain halusivat. Täten laskivat he tikapuiden korkeuden tiilien paksuuden mukaan.
Peloponneesolaisten muuri oli rakennettu seuraavalla tavalla. Siinä oli kaksi vallia, toinen Plataiaan päin, toinen Ateenasta mahdollisesti saapuvia avustajia vastaan. Nämät vallit olivat toisistaan 16 jalan päässä. Niiden väliin oli rakennettu asuntoja vartijoille niin lähelle toisiaan, että kaikki näytti yhdeltä paksulta, kumpasellakin puolella rintasuojilla varustetulta muurilta. Jokaisen kymmenen rintasuojan paikalle oli rakennettu muurin levyiset suuret tornit, jotka ulottuivat vallista valliin, niin ettei ollut mitään käytävää tornien sivutse, vaan oli pakko kulkea tornin läpi. Kylminä, sateisina öinä jättivät sotilaat rintasuojat ja vartioivat lähellä toisiansa olevissa katoilla varustetuissa torneissa. Tämänkaltainen oli Plataiaa ympäröivä piiritysmuuri.
Kun kaikki oli valmiina, odottivat nämät, kunnes tuli sateinen ja tuulinen yö ilman kuunvaloa, ja läksivät ulos kaupungista niitten johdolla, jotka olivat keinon keksineet. Ensin kulkivat he haudan yli, joka heitä ympäröi; sitten lähestyivät he vihollisten muuria vartijain huomaamatta, jotka pimeyden takia eivät nähneet heitä eivätkä kuulleet heidän askeleitaan vastatuulessa. He kulkivat myöskin suuresti erillänsä toisistansa, jotteivät heidän aseensa sattuisi koskemaan toisiinsa ja siten herättäisi huomiota. Heillä oli keveä puku ja kenkä ainoastaan vasemmassa jalassa, jotteivät luiskahtaisi savessa. Kahden tornin välissä lähestyivät he rintasuojia, tietäen että ne olivat tyhjiä, etunenässä tikapuitten kantajat, jotka nostivat ne pystyyn. Sitten seurasi 12 miekalla ja rintahaarniskalla varustettua miestä, joita johti Koroiboksen poika Ammeas, joka myös ensimmäisenä nousi muurille. Hänen jälestänsä nousi kuusi miestä kumpaiseenkin torniin. Näitä seurasi toiset keihäisillä keveästivarustetut, joitten kilpiä toiset miehet heidän takanansa kantoivat, jotta he helpommin kulkisivat, ja näitten piti ojentaa heille kilvet vihollisia lähestyttäessä.
Kun jo suurin osa heistä oli päässyt muurille, huomasivat heidät vartijat torneista. Kun nimittäin eräs Plataialainen tarttui rintasuojaan, irtausi tiili, jonka pudotessa syntyi jyrinä. Heti nousi tästä huuto, ja sotilaat kiiruhtivat muurille, tietämättä pimeän yön ja myrskyn takia, mistä syystä melu oli syntynyt. Samalla hyökkäsivät kaupungissa olevat Plataialaiset, jottei pakenevia huomattaisi, Peloponneesolaisten muuria vastaan päinvastaisella suunnalla siitä, missä toiset koettivat päästä yli muurin. Piirittäjät melusivat liikkumatta paikaltaan, eikä kukaan uskaltanut jättää vartiopaikkaansa, koskei voinut arvata, mitä oli tapahtumaisillaan. Ne 300 heistä, joitten piti kiiruhtaa apuun tarvittaessa, riensivät muurin ulkopuolelle sinne, mistä huuto kuului. Tulimerkkejä vihollisuuksien ilmottamiseksi sytytettiin Teebaihin päin. Mutta Plataialaiset sytyttivät myöskin useampia, jo ennaltaan valmistettuja tulisoihtuja muureille, joten viholliset epävarmoina tulisoihtujen merkityksestä, luullen tapahtumia toisenlaisiksi kuin olivatkaan, eivät rientäneet apuun, ennenkuin ulospyrkijät olivat päässeet pakoon ja pelastuneet.