"Tässä suhteessa toimimme me päin vastoin. Mutta ei siinä kyllin: jos vaan luulemme, että joku puhuja esiintyy itsekkäisyydestä, niin emme, ainoastaan hänen otaksutun itsekkäisyytensä takia, ota hänen neuvojansa, olkootpa kuinka hyviä tahansa, kuuleviin korviin, joten me kaupungilta riistämme sen hyödyn, joka sillä tästä puheesta olisi ollut. Tästä seuraa, että suorin sanoin lausutut hyödylliset neuvot ovat yhtä epäluulonalaisia kuin haitalliset, jonkatähden sekä kelvottoman neuvonantajan on käyttäminen petosta, voittaaksensa kansalaiset puolellensa, että hyvän neuvonantajan täytyy valehdella saavuttaaksensa luottamusta. Pelkän viisastelemisen tähden on kaupunkimme ainoa, jossa ei voi julkisesti saada mitään hyvää aikaan ilman valetta. Sillä se, joka mutkitta tahtoo neuvoa hyvään, saa palkinnokseen epäluulon, että hän salaa hankkii itselleen jotakin etua".
"Tämmöisten olojen vallitessa, ja kun ovat kysymyksessä näin tärkeät asiat, tulee meidän puhujien olla pitkänäköisempiä, kuin te, jotka ainoastaan pintapuolisesti tarkastatte asioita. Sillä me olemme vastuunalaisia neuvoistamme, mutta te ette äänestyksestänne. Jos neuvonantaja ja sen noudattaja olisivat yhtä vastuunalaiset, niin tekin viisaammin tekisitte päätöksenne. Mutta nyt sitävastoin kannatte te vihaa sitä vastaan, joka teitä on kehottanut tekemään jotakin, joka ei onnistu, vaikka hänellä ei ole kuin yksi ääni, mutta ette teitä itseänne vastaan, vaikka teitä on useampia päättämässä".
"Astuessani esiin puhuakseni Mytileeneen asioista, en halua vastustella enkä liioin syyttää ketään; sillä tässähän ei ole kysymys heidän vääryyksistänsä, vaan on tarkoin punnitseminen, mikä meille on edullisinta. Joskin kohta myönnän heidän harjoittaneen paljon vääryyttä, niin en minä sentähden kehota surmaamaan heitä, ellei se olisi meille hyödyksi, yhtä vähän kuin tahtoisin, että heitä säästettäisiin, ellei siitä olisi meille hyötyä. Minusta meidän nyt on päättäminen ennemmin tulevaisuudesta, kuin nykyisyydestä. Mitä taasen tulee siihen, minkä Kleoon jyrkimmin vakuuttaa olevan hyödyllistä tulevaisuudessa, että nimittäin luopumisen halu vähenisi, jos sille määrättäisiin kuolemanrangaistus, niin minä puolestani olen vakuutettu, että tämmöisellä menettelyllä olisi aivan päinvastainen seuraus. Älkää antako Kleoonin kauniin puheen viehättää teitä hylkäämään minun hyödyllistä ehdotustani. Sillä teissä kuohuva viha Mytileeneeläisiä kohtaan voisi pian houkutella teitä pitämään hänen puhettansa oikeudenmukaisena. Meidän ei ole ikäänkuin käyminen käräjiä heitä vastaan, vaan neuvotteleminen miten meillä olisi heistä hyötyä."
"Valtiot määräävät ylipäätään kuolemanrangaistuksen paljonkin pienemmistä rikoksista, kuin kyseissä olevasta, mutta kumminkin houkuttelee onnistumisen toivo heittäytymään vaaraan, eikä kukaan ryhdy vaaranalaiseen toimeen, luullen ettei yritys häneltä onnistuisi. Ja mikä kaupunki kapinoitsisi luullen, etteivät sen omat sekä liittolaistensa avulla tehdyt valmistukset ole yritykseen riittäviä? Kaikkien ihmisten luonnossa on taipumus tehdä rikoksia sekä yksityisiä että valtiota kohtaan, eikä löydy lakia, joka voisi pidättää ihmisiä tästä, vaikka kohtakin on kovennettu rangaistuksia kaikin tavoin, jotta rikokset vähenisivät. Otaksuttavasti olivat rangaistukset muinoin suurimmistakin rikoksista lievemmät, mutta kun siitä huolimatta rikokset jatkuivat, niin aikaa voittaen määrättiin kuolemanrangaistus useimmissa tapauksissa. Ja kuitenkin tehdään yhä rikoksia. On siis joko keksittävä joku hirvittävämpi pelotus, tahi myönnettävä, ettei kuolemanrangaistuksestakaan ole mitään hyötyä."
"Kaikki ihmiset ovat taipuvaiset heittäytymään vaaraan. Puute tekee köyhät rohkeiksi, varallisuus taasen tekee kopeaksi ja voitonhimoiseksi, muut sattumat viettelevät ihmisiä voimallansa vaaroihin aina sen himon vaikutuksesta, joka kutakin ihmistä vallitsee. Ennen kaikkea ovat toivo ja himo vaikuttimina: himo tekee alotteen, toivo seuraa tätä. Himo keksii vehkeet, toivo lupaa menestystä, ja molemmat saattavat aikaan suurimpia onnettomuuksia, ja vaikka kohtakin näkymättömiä, ovat ne mahtavammat, kuin näkyvät vaarat. Näitten lisäksi vaikuttaa puolestansa myöskin menestyminen: sillä odottamaton menestys saapi heikommatkin heittäytymään vaaraan, puhumattakaan kaupungeista, koska niillä ovat kysymyksessä suurimmat edut: vapaus ja toisten hallitseminen, ja koska jokainen yksityinen useiden avustamana asettaa itsensä suunnattoman korkealle. Sanalla sanoen: mahdottomia uskoo ja suurta typeryyttä ilmaisee, jos luulee jonkun lain voimalla tahi jollakin muulla hirmulla voivansa estää himon valtaamaa ihmisluonnetta mielensä mukaan toimimasta."
"Älkää siis, luottaen kuolemanrangaistuksen voimaan, tehkö mitään epäviisasta päätöstä, älkääkä riistäkö kapinoitsijoilta toivoa katumiseen ja virheensä piakkaiseen hyvittämiseen. Sillä ottakaa huomioon, että tämmöisen katsantokannan vallitessa kapinoitseva kaupunki, kun se huomaa joutuvansa alakynteen, pyrkii sovintoon, kun se vielä kykenee maksamaan sotakulungit sekä vastedes veronsa. Mutta jos kuolemanrangaistus määrätään, ettekö luule, että jokainen kaupunki siinä tapauksessa paremmin varustautuu kapinaan kuin nyt, ja että se äärimmäisiin kestää piiritystä, jos on yhdentekevää, antautuuko se myöhään vaiko heti? Miten meille ei olisi haitallista kustantaa pitkällistä piiritystä sopimuksen viipymisen takia, ja saada käsiimme kaupunki hävitettynä ja siten menettää kaikki tulo siitä vastaisuudessa? Näistä tuloista lähtee kuitenkin voimamme vihollisia vastaan."
"Näin ollen, on meidän otettava vaari, ettemme ankarasti tuomitsemalla näitä rikollisia vahingoita itseämme, vaan että pidämme silmällä, miten hallussamme olevat kaupungit varojensa runsaudella olisivat meille hyödyksi. Meidän ei tule luottaa lakiemme ankaruuteen, vaan viisaaseen menettelyyn. Mutta me teemme päinvastoin, jos me kukistettuamme ennen vapaan ja sittemmin väkivallalla valloittamamme kaupungin, kun se luonnollisesti itsenäisyytensä puolesta nousee kapinaan, luulemme sen olevan rangaistavan mitä ankarimmin. Ei pidä ankarasti rangaista vapaita kapinoitsijoita, vaan tarkasti valvoa heitä, ennenkuin he nousevat kapinaan, ja varoa, ettei tämä ajatuskaan heissä synny. Kun olemme kukistaneet kapinan, on mitä pienin osa heistä pidettävä syyllisenä."
"Ajatelkaa siis, kuinka suunnattoman virheen te tekisitte, seuraamalla Kleoonin neuvoa. Tätä nykyä on kansa kaikissa kaupungeissa teille suosiollinen, eikä ole ottanut osaa ylimyksien kapinoihin, tahi jos se pakosta on sen tehnyt, niin se esiintyy vihamielisenä kapinan alkuunpanijoita kohtaan, ja mennessänne sotaan, on teillä liittolaisena kapinoitsevan kaupungin rahvas. Jos te nyt surmaatte Mytileeneen kansan, joka ei ensinkään ole ottanut osaa kapinaan, vaan päinvastoin, heti kun se sai aseet käsiinsä, vapaa-ehtoisesti jätti kaupungin teille, niin te ensinkin teette väärin surmaamalla hyväntekijänne, ja toiseksi teette te juuri sitä, mitä ylimykset mieluimmin tahtovat. Sillä nostaessaan kaupungit kapinaan, saavat he kansan heti puolellensa, koska te näytätte saman rangaistuksen kohtaavan väärintekijöitä kuin niitä, jotka eivät ole syypäitä rikokseen. Joskin he ovat rikkoneet, tulee meidän olla huolimatta siitä, jottei ainoa meille vielä jäänyt liittolainen tulisi meidän viholliseksemme. Paljoa hyödyllisempänä meidän valtamme ylläpitämiseksi pidän minä olla loukkauksista huolimatta, kuin oikeudenmukaisesti surmata niitä, joita ei pitäisi surmata. Tuo Kleoonin rangaistuksen oikeudenmukaisuus ja hyödyllisyys eivät millään muotoa sovellu yhteen."
"Ymmärrätte siis minun neuvoni olevan paremman, jonka tähden kehoitan teitä ilman mitään hemmottelua tahi arkuutta, joita minä puolestani kovasti vastustan, vaan ainoastaan ilmituotujen syiden nojalla ja kylmäverisesti tuomitsemaan ne Mytileeneeläiset, jotka Pakees on tänne lähettänyt. Mutta sallikaa toisten rauhassa asua kaupungissansa. Sillä tämä on sekä hyvä tulevaisuudessa että nyt jo pelottava vihollisille. Se, joka tekee viisaan päätöksen, on voimakkaampi vihollisia vastaan, kuin se, joka, vaikka kohtakin väkevä, tekee ajattelemattoman hyökkäyksen."
Täten puhui Diodotos. Kun Ateenalaiset olivat kuulleet nämät tykkänään vastakkaiset lausunnot, syntyi heidän keskenään erimielisyys, ja äänestyksessä saivat molemmat mielipiteet melkein yhtä paljon kannatusta, mutta Diodotoksen ehdotus pääsi kuitenkin voitolle. Heti lähetettiin kiireesti menemään toinen kolmisoutulaiva, jottei vuorokautta ennen lähetetty laiva ennättäisi varemmin perille, ja kaupunkia hävitettäisi. Koska Mytileeneen lähettiläät olivat varustaneet laivan viinillä ja jauhoilla sekä luvanneet suuremmoisia palkinnoita, jos se saavuttaisi toisen, niin kiiruhtivat merimiehet matkaa semmoisella innolla, että soutaessaan söivät viiniin ja öljyyn kastettuja jauhoja, ja että miehistöstä osa vuorostaan nukkui, kun toinen osa souti. Kun onneksi vastatuuli ei kohdannut heitä, ja koska edellinen laiva luonnottoman tehtävänsä takia ei pitänyt kiirettä, jotavastoin tämä kulki näin suurella nopeudella, niin edellinen ennätti ainoastaan sen verran ennen saapua perille, että Pakees sai käskyn lukeneeksi ja oli panemaisillaan sen toimeen, kun toinen ennätti perille ja esti hävittämisen. Näin lähellä oli Mytileenee perikatoansa.