"Ei teille, Lakedaimonin miehet, tuota kunniaa poikkeeminen Helleenien yleisistä tavoista ja esi-isäinne loukkaaminen eikä liioin, että te toisten vihamielisyyden takia surmaatte meidät, hyväntekijänne, jotka emme koskaan ole teitä loukanneet. Päinvastoin tulee teidän armahtaa meitä ja antaa järkevän sääliväisyyden taivuttaa mieltänne. Teidän tulee huomata niin hyvin sen rangaistuksen julmuutta, jota me tulisimme kärsimään, kuin myöskin minkäarvoisia me, jotka kärsimme rangaistuksen, olemme, ja pitää mielessänne, kuinka ansaitsematon onnettomuus voi kohdata ketä tahansa."
"Me puolestamme, niinkuin meidän sopii ja hätä vaatii, rukoilemme teitä meidän molempien ja kaikkien Helleenien yhteisten jumalien nimessä armahtamaan meitä. Vedoten isienne vannomiin valoihin, joita ette saa unhottaa, esiinnymme me rukoilevina isienne haudoilla, huutaen avuksemme kuolemaan vaipuneita, ettei meitä jätettäisi Teebalaisten käsiin, ja etteivät paraat ystävämme luovuttaisi meitä kiivaimmille vihollisillemme. Muistakaa sitä päivää, jona me esi-isienne kanssa suoritimme mitä loistavimmat urotyöt, mutta jona samana meitä uhkaa mitä julmin kohtalo."
"Mutta nyt on meidän pakko ryhtyä meidän asemassamme oleville henkilöille mitä vaikeimpaan toimeen, lopettamaan puhettamme, vaikeimpaan, koska samalla myöskin hengen menettämisen vaara lähenee, ja kun me lopetamme, painamme vielä kerran mieleenne, ettemme Teebalaisille ole luovuttaneet kaupunkiamme, sillä mieluummin olisimme valinneet hirmuisimman nälkäkuoleman, vaan että luottamuksella olemme antautuneet teille. Mutta jos ette tähän myönny, on oikeudenmukaista, että saamme päästä samaan asemaan, jossa ennen antautumista olimme, ja valita minkä vaaran haluamme. Me vaadimme niin ikään, ettette te, Lakedaimonin miehet, vasten lupaustanne jätä meitä, Plataialaisia, Helleenien innokkaampia auttajia, jotka nyt haemme apua teiltä, kiivaimpien vihamiestemme, Teebalaisten, käsiin, vaan että esiinnytte pelastajinamme, ja ettette tee meitä orjiksi, kun kaikkia muita Helleenejä vapautatte."
Näin lausuivat Plataialaiset. Mutta Teebalaiset, jotka pelkäsivät, että Lakedaimonilaiset heidän puheensa johdosta leppyisivät, ilmottivat niinikään tahtovansa puhua, koska toistenkin vasten heidän luuloansa oli sallittu pitemmältä puhua, eikä ainoastaan lyhyesti vastata kysymykseen. Kun heidän pyyntöönsä oli suostuttu, lausuivat he näin:
"Me emme olisi pyytäneet sanan vuoroa, jos Plataialaiset lyhyesti olisivat vastanneet kysymykseen, eivätkä syytöksellä olisi kääntyneet meitä vastaan, sekä asiaan kuulumattomasti puolustaneet itseänsä seikoista, joista ei kukaan ole heitä syyttänyt, eivätkä myöskään kehuneet toimista, joita ei kukaan ole moittinut. Meidän tulee siis nyt vastustaa syytöksiä ja selvittää heidän kehumisensa, jottei heitä auttaisi meidän huonoutemme eikä heidän ansiokkuutensa, vaan jotta te tuomitsisitte, kuultuanne totuuden kumpaisestakin näistä seikoista."
"Me jouduimme ensin eripuraisuuteen heidän kanssansa, kun me, asutettuamme muun osan Boiootiaa, vihdoin koetimme asuttaa myöskin Plataian, ja muut maakunnat, jotka, karkotettuamme niissä asuvat sekakansat, olivat joutuneet haltuumme, koska Plataialaiset eivät tahtoneet olla meidän johtomme alla, kuten ensin oli määrätty, vaan poiketen muista Boiootialaisista luopuivat isien tavoista, ja koska he, kun koetettiin heitä tähän pakottaa, liittyivät Ateenalaisiin ja näiden kanssa meitä suuresti vahingoittivat, jonkatakia he nyt puolestaan saavat kärsiä."
"Barbarin hyökätessä Hellaaseen, sanovat he olleensa ainoat Boiootialaiset, jotka eivät pitäneet Meedialaisten puolta, ja tästä he hyvin kerskaavat ja soimaavat meitä. Mutta me väitämme, etteivät he olleet Meedialaisten puolella sentähden ainoastaan, etteivät Ateenalaisetkaan olleet niiden puolella, ja että he myöhemmin, Ateenalaisten hyökätessä Helleenejä vastaan, samalla lailla olivat Boiootialaisista ainoat, jotka kannattivat Ateenalaisia. Mutta muistakaa, missä tilassa kumpanenkin teki niin. Meidän kaupunkiamme ei hallinnut siihen aikaan harvainvalta eikä kansanvalta, vaan hallitus oli silloin muutamien miesten käsissä, joka on vasten lakeja ja kaikkea järkeä sekä lähin yksinvaltaa. Ja koska nämät vallan anastajat siten toivoivat saavuttavansa vielä laajemman vallan, jos Meedialaiset pääsisivät voitolle, niin he, kansaa hilliten, johtivat viholliset maahan. Näin teki siis kaupunki, kun sillä ei ollut yleistä päätösvaltaa. Ei sovi sitä siis soimata siitä, mitä se on rikkonut ollessaan ilman laillista hallitusta. Mutta kun Meedialaiset olivat poistuneet ja kaupunkimme taasen pääsi laillisiin oloihin, niin muistakaa, miten me, kun Ateenalaiset myöhemmin hyökkäsivät ja koettivat panna sekä muun Hellaan että meidänkin maamme valtansa alle ja jo olivat kapinan avulla anastaneet suuren osan siitä, miten me silloin Korooneian tappelussa taistelimme ja voitimme heidät, pelastaen siten Boiootian, sekä miten me nyt innokkaasti autamme vapauttamaan Helleenejä, hankkien hevosia ja sotatarpeita enemmän, kuin muut liittolaiset. Riittäköön tämä puolustukseksi Meedialaisuudestamme."
"Miten te enemmän olette loukanneet Helleenejä ja syystä olette ansainneet kovimman rangaistuksen, sen me nyt koetamme näyttää. Te sanotte tulleenne Ateenalaisten liittolaisiksi ja kansalaisiksi, puolustautuaksenne meitä vastaan. Siinä tapauksessahan teidän olisi pitänyt ohjata heitä ainoastaan meitä vastaan, eikä heidän kanssansa hyökätä muitten kimppuun. Olihan teillä tilaisuus, jos te vastahakoisesti seurasitte Ateenalaisia, liittyä siihen liittoon, jonka Lakedaimonilaiset olivat panneet toimeen Meedialaisia vastaan, johon te itse vetoatte. Tämä liitto oli kyllä riittävä pidättämään meitä ahdistamasta teitä ja, joka on pää-asia, antamaan teille tilaisuuden pelotta päättää mielenne mukaan. Mutta vapaaehtoisesti ja pakotta valitsitte te mieluummin Ateenalaisten liiton. Te sanotte, että on häpeällistä luopua hyväntekijöistänsä; mutta paljoa häpeällisempää ja enemmän väärää on luopua kaikista Helleeneistä, joiden kanssa te olette vannoneet yhteisen liittovalan, kuin yksin Ateenalaisista, jotka koettavat saattaa orjuuteen Hellaan, kun toiset taasen koettavat vapauttaa maatamme. Ja te osotatte heille kiitollisuutta, joka ei suinkaan ole vapaa häpeästä. Sillä te olette, kuten itse sanotte, kutsuneet heitä avuksenne loukattuina, mutta myöskin auttaneet heitä loukkaamaan muita. Kuitenkin on vähemmän häpeällistä olla osottamatta vastaavaa kiitollisuutta, kuin osotetulla kiitollisuudellaan avustaa toista loukkaamaan muita."
"Te olette selvästi osottaneet, ettette siihen aikaan ainoastaan Helleenien takia vastustaneet Meedialaisia, vaan sentähden, etteivät Ateenalaiset olleet heidän puolellansa, koska tahdoitte toimia samoten kuin he, mutta toisin kuin muut. Ja nyt tahdotte te kuitenkin laskea hyväksenne sen, minkä olette tehneet muitten tähden! Mutta tämä ei ole kohtuullista, vaan niinkuin olette valinneet Ateenalaiset, niin kärsikää myöskin heidän kanssansa, eikä teidän tule vedota silloiseen liittoon, ikäänkuin teille siitä pitäisi olla apua. Sillä te luovuitte siitä ja autoitte luopumisellanne enemmän, kuin estitte, Aiginalaisten ja moniaitten muiden samaan liittoon kuuluvien orjuuteen saattamisen, ja tätä te ette tehneet vasten tahtoanne, vaan nykyisten lakien vallitessa, kenenkään teitä siihen pakottamatta, kuten meitä. Niinikään te ette myöntyneet viimeiseen kehotukseemme ennen piiritystä, että jäisitte puolueettomiksi. Keitä siis Helleenit suuremmalla syyllä vihaavat, kuin teitä, jotka kerskailette heidän haitaksensa osotetusta kunnollisuudestanne! Eikä teidän tule vedota siihen, että muka muinoin olette esiintyneet kunnon miehinä; sillä nyt olette selvästi näyttäneet, mihin luontonne teitä vetää. Ynnä Ateenalaisten kanssahan olette te kulkeneet vääryyden tietä. Riittäköön tämä meidän pakollisesta Meedialaisuudestamme ja teidän vapaaehtoisesta Ateenalaisuudestanne."
"Mitä viimeiseen vääryyteemme tulee, jonka kautta sanotte loukanneemme teitä, nimittäen että me rauhan kestäessä ja pyhässä kuussa laittomasti olemme rynnänneet teidän kaupunkianne vastaan, niin mielestämme emme ole rikkoneet enemmän, kuin tekään. Jos olisimme ominvaltaisesti hyökänneet kaupunkiinne ja vihollisina hävittäneet maatanne, niin olisimme tehneet väärin; mutta jos sekä varallisuudeltaan että suvultaan etevimmät teidän keskuudessanne vapaaehtoisesti ovat kutsuneet meitä, tahtoen lakkauttaa ulkolaisen liittonne ja palauttaa Boiootialaisten yleisen perinnäisen yhtenäisyyden, mitä me silloin olemme rikkoneet? Sillä johtajathan rikkovat enemmän kuin johdetut. Mutta meidän ymmärtääksemme eivät he enemmän, kuin mekään, ole tehneet väärin: sillä ollen kansalaisia yhtä hyvin, kuin te, ja pannen enemmän alttiiksi, aukaisivat he portit ja laskivat meidät kaupunkiinsa ystävällisesti eivätkä vihamielisesti, haluten estää huonoimpia teistä yhä huonommiksi tulemasta ja saattaa paremmat teistä oikeuksiinsa. He ovat tahtoneet johtaa kansalaistensa ajatukset oikealle uralle, eivätkä suinkaan vieroittaa kaupungin asukkaita toisistansa, vaan päinvastoin yhdistää heitä keskenänsä, hankkimatta kellekään vihollisia, vaan yhdistääkseen kaikki yhteiseen liittoon."