Kerkyyrassa uskallettiin näitä ilkitöitä ennen, kuin muualla. Siellä tehtiin kaikkia väkivaltaisuuksia, joilla ihmiset kostavat niille, jotka heitä ovat hallinneet enemmän ylpeästi kuin maltillisesti; niinikään tuli täällä näkyviin kaikenlainen viheliäisyys, jolla ihmiset päästäkseen kurjuudestaan, vasten kaikkea oikeutta, koettavat riistää itselleen toisten omaisuuden. Vihdoin ilmestyivät täällä kaikenlaiset vehkeet, joilla ihmiset, jos kohtakaan eivät vasten oikeutta, kuitenkin vihan ohjaamina, säälimättä koettavat valvoa oikeuksiaan. Tässä onnettomassa kaupungissa olivat kaikki lait voimattomia. Ihmisluonto irroitti itsensä oikeuden ikeen painosta, jonka alle se muutoinkin vastenmielisesti antautui, polki oikeuden määräykset ja esiintyi vihamielisenä kaikelle etevyydelle. Jos eivät kateus ja viha olisi päässeet täällä vallalleen, niin ei voi luulla, että kansalaiset mieluummin olisivat käyttäneet kostoa kuin ihmisyyttä, voitonhimoa kuin oikeutta. Sokean vihan valtaamana polkee ihminen mielellään suojelevat lait, jotka onnettomuuteen joutuneelle tarjoavat jonkun pelastuksen toiveen, ja riistää niiltä kaiken voiman, vaikka kentiesi itsekin joskus tarvitsisi niiden suojaan turvautua.

Täten raivosivat Kerkyyralaiset toisiansa vastaan ensimmäisten levottomuuksien puhettua. Eyrymedoon ja Ateenalaiset purjehtivat pois laivoineen. Myöhemmin vallottivat Kerkyyralaiset pakolaiset, luvultaan noin 500, mannermaalla sijaitsevat linnoitukset ja vastapäätä Kerkyyraa tälle kuuluvan rannikon. Täältä he tekivät ryöstöretkiä saareen, rosvosivat siellä ja vahingoittivat suuresti sen asukkaita, josta seurasi kova nälänhätä. He toimittivat myöskin lähettiläitä Lakedaimoniin ja Korintokseen, pyytäen näiltä apua päästäkseen kotia. Mutta kun ei mihinkään aputoimiin heidän hyväksensä ryhdytty, hankkivat he myöhemmin itselleen laivoja ja apuväkeä ja purjehtivat saareen, yhteensä noin 600 miestä. Poltettuansa laivat, jottei heillä olisi muuta keinoa kuin saaren valloittaminen, nousivat he lstoonee-vuorelle, rakensivat sinne linnoituksen, ahdistivat kovasti saaren asukkaita ja vallottivat osan sen ympäristöstä.

Tämän kesän loppupuolella lähettivät Ateenalaiset Melanoopoksen pojan Lakeen ja Eyfileetoksen pojan Karoiadeen johdolla 20 laivaa Sikeliaan. Syrakuusalaiset ja Leontinit olivat nimittäin joutuneet sotaan keskenään. Syrakuusalaisilla oli liittolaisina paitsi Kamariinalaisia muut Doorilaiset kaupungit, jotka jo sodan alussa olivat asettuneet Lakedaimonilaisten puolelle, vaikkeivät olleet ottaneet osaa taisteluun. Leontinien puolella olivat Kalkidilaiset kaupungit ja Kamariina. Italiassa taasen pitivät Lokrilaiset Syrakuusan, mutta Reegionilaiset sukulaisuuden takia Leontinien puolta, Leontinien liittolaiset lähettivät Ateenaan miehiä pyytämään, että Ateenalaiset vanhan liiton takia, ja koska olivat Joonialaisia, lähettäisivät heille avuksi laivoja. Sillä Syrakuusalaiset sulkivat heiltä, sanoivat lähettiläät, sekä maan että meren. Ateenalaiset lähettivät laivoja sukulaisuuden tekosyyllä, mutta itse asiassa koska tahtoivat estää sikäläisiä viemästä jyviä Sikeliaan ja koettaaksensa, voisivatko he saada vaikutusvaltaa Sikeliassa. He asettuivat Italian Reegioniin ja ottivat osaa liittolaistensa sotaan.

Tähän loppui tämä kesä.

Seuraavana talvena raivosi Ateenassa rutto toistamiseen. Tykkänään se kyllä ei koskaan ollut herennyt, mutta se oli kumminkin ollut väliin lievempi. Tällä toisella kerralla se kesti kokonaisen vuoden. Ensi kerralla sitävastoin se oli kestänyt kokonaista kaksi vuotta, joten se enemmän kuin mikään muu seikka oli heikontanut Ateenalaisten voimia. Sillä tähän ruttoon kuoli 4,400 raskasaseista, 300 ratsumiestä ja lukematon joukko muita kansalaisia. Tähän aikaan tapahtui myöskin monta maanjäristystä Ateenassa, Euboiassa ja Boiootiassa, kovin näistä kuitenkin Orkomenoksessa.

Tänä talvena tekivät Sikeliassa majailevat Ateenalaiset ja Reegionilaiset 30 laivalla retken Aiolos nimisiä saaria vastaan, sillä kesällä ei voinut päästä niihin matalan veden tähden. Niitä viljelivät Liparalaiset, jotka ovat Knidolaisten jälkeläisiä. He asuvat yhdellä näistä saarista, joka on pienenlainen, ja jolla on nimenä Lipara. Toisia näistä saarista, joiden nimet ovat Didymee, Strongylee ja Hiera, viljelevät Liparan asukkaat. Nämät saarelaiset luulevat Heefaistoksen takovan Hierassa, koska sieltä yöllä nousee tulta, päivällä savua. Nämät saaret sijaitsevat pitkin Sikelialaisten ja Messeeneeläisten rantaa ja olivat liitossa Syrakuusalaisten kanssa. Ateenalaiset hävittivät näitä ja purjehtivat Reegioniin, kun eivät voineet vallottaa niitä.

Tähän loppui talvi ja viides vuosi sitä sotaa, jonka vaiheet
Thukydides on kertonut.

Seuraavana kesänä tulivat Peloponneesolaiset liittolaisineen kannakselle saakka, aikoen Lakedaimonilaisten kuninkaan Arkidamoksen pojan Agiin johdolla hyökätä Attikaan. Mutta koska tapahtui monta maanjäristystä, palasivat he kotia, mitään hyökkäystä tekemättä.

Näihin aikoihin, maanjäristysten vielä kestäessä, tulvi vesi Euboiassa sijaitsevan Orobiai nimisen kaupungin tienoilla yli osan kaupunkia, jonka se nieli, mutta jätti kaupungin muut osat vahingoittamatta, joten nyt on vettä, mikä ennen oli maata. Kaikki ihmiset, jotka eivät ennättäneet paeta korkeimmille paikoille, hukkuivat. Myöskin Atalanteen saarella, Opuntilaisten Lokrien maan edustalla, tapahtui tällainen tulva, joka hävitti osan Ateenalaisten linnoituksesta ja rikkoi toisen kahdesta rannalle vedetystä laivasta. Niin ikään törmäsi suuri aalto Pepareetos saareen, mutta se ei kuitenkaan tulvinut sen yli. Siellä kaatoi maanjäristys osan muurista, virkatalon ja muutamia muitakin rakennuksia. Syyn tähän luulen minä olleen sen, että meri niissä paikoin, missä maanjäristys oli ankarin, vetäytyi pois ja sitten äkkiä syöksi takaisin sekä aiheutti tulvan; mutta ilman maanjäristystä en luule tämmöisen ilmiön voivan tapahtua.

Tänä kesänä sotivat Sikeliassa eri kansakunnat keskenään, miten milloinkin sattui, ja Sikeliootat itsekin sotivat keskenään sekä Ateenalaiset liittolaisineen. Mitä mainittavaa joko liittolaiset Ateenalaisten avulla toimittivat tahi vastapuoluelaiset Ateenalaisia vastaan, sen minä nyt tahdon esiintuoda.