Meel.: "Luonnollista on ja anteeksi annettavaa, jos me, jouduttuamme tämmöiseen pulaan, puheissamme ja mielessämme käännymme monelle päin. Mutta koska tämä kokous tarkottaa pelastustamme, käyköön puhe teidän ehdotuksenne mukaan."
Ateen.: "Me puolestamme emme pitkillä ja sisällyksettömillä puheilla kauniin sanoin tule osottamaan, kuinka me, karkotettuamme Meedialaiset, olemme oikeutetut hallitsemaan, emmekä liioin, kuinka suurella syyllä me teidän loukkaamina teitä ahdistamme. Mutta älkää tekään luulko voivanne puheillanne saada meitä uskomaan, ettette suinkaan ole loukanneet meitä, kun ette Lakedaimonilaisten siirtolaisina ole sotineet meidän puolellamme, vaan pysykää mahdollisuuden rajoissa, koska jokaiselle täysijärkiselle on selvä, että inhimillisen katsantotavan mukaan oikeudenmukaisuuden määrää molemminpuolinen yhtäläinen pakko, mutta että voimakas määrää, heikko taipuu."
Meel.: "Me puolestamme pidämme pakosta hyödyllisenä, koska te puhutte hyödyllisestä oikean rinnalla, ettei yhteistä hyvää hävitetä, vaan että kohtuullisuus käy vaaraan joutuneille oikeasta, ja että heikolle riittää puollustukseksi vähäpätöisemmätkin seikat. Tämä ei suinkaan ole teillekään hyödyksi, koska tekin tämän kautta, jos vastaisuudessa joutuisitte tappiolle, olette antaneet esimerkin kovimpaan rangaistukseen."
Ateen.: "Me emme huolehdi valtamme loppua, jos se tapahtuisikin; sillä eivät muita hallitsevat kansat, kuten esimerkiksi Lakedaimonilaiset, aina ole pelottavia hallituille. Mutta täällä ei nyt ole kysymys Lakedaimonilaisista, vaan siitä, tuleeko alamaisten määrätä hallitsevien tekoja. Tästä me kyllä pidämme huolta. Että olemme täällä puollustaaksemme omaa valtaamme ja puhuaksemme teidän kaupunkinne pelastuksesta, sitä me tulemme osottamaan, koska me vaikeuksitta haluamme hallita teidän yli ja suojella teitä kumpaistenkin hyödyksi."
Meel.: "Miten voisi meille olla yhtä hyödyllistä olla orjanne, kuin teille olla herramme?"
Ateen.: "Siten, että te kuuliaisuudellanne pelastutte kärsimästä äärimmäistä onnettomuutta, ja meille on voitoksi olla tuhoomatta teitä."
Meel.: "Siis ette salli meidän puolueettomina rauhassa olla ystävänne eikä kummankaan vihollisia?"
Ateen.: "Emme, sillä teidän vihamielisyytenne ei meitä haita niin suuresti, kuin ystävyytenne osottaisi heikkouttamme: sillä viha on alamaisille osote vallasta."
Meel.: "Onko teidän alamaisillanne siis se käsitys kohtuullisuudesta, että asettavat samaan tilaan ventovieraita ja siirtolaisenne, jotka luovuttuansa uudestaan ovat joutuneet valtaanne?"
Ateen.: "He kai arvelevat, ettei kumpaiseltakaan puutu oikeutta, arvellen edellisten pysyneen vapaina oman valtansa avulla, koska muka emme ole uskaltaneet hyökätä heidän kimppuunsa. Mutta teidän masentamisen kautta sekä hankimme lisää alamaisia että suuremman turvallisuuden, varsinkin jos te saarelaisina ja muita heikompina ette pääse vapaiksi vallastamme, vaan jos teidän on täytymys tunnustaa meidän, merivallan, yliherruutta."