Meel.: "Muuten ette siis pidä itseänne turvattuina? Koska nyt olette pakottaneet meitä jättämään oikeuden syrjään, täytyy meidänkin koettaa osottaa, että teidän edut ovat samat, kuin meidänkin. Miten eivät kaikki puolueettomat kaupungit, kun näkevät teidän näin menettelevän, arvelisi, että vastedes hyökkäätte heidänkin kimppuunsa? Miten te tällä menettelyllänne ette enentäisi vihollisianne, kun väkistenkin pakotatte vihollisiksenne niitä, jotka eivät haluaisi joutua niiksi?"
Ateen.: "Emme suinkaan; sillä me emme pidä mannermaalaisia, jotka eivät, puollustaaksensa vapauttansa, meitä vaani, niin vaarallisina, kuin teidän kaltaisianne hurjia saarelaisia, jotka vihaavat hallituksemme muka kovuutta. Sillä nämät enimmiten ajattelemattomuudesta syöksevät meidät ja itsensä silminnähtävään vaaraan."
Meel.: "Tosiaankin, jos te säilyttääksenne valtaanne heittäytte tuommoiseen vaaraan, ja toiselta puolen voitetut samoiten päästäksensä vapaiksi tekevät samoin, miten ei meille, jotka vielä olemme vapaita, olisi suuri häpeä ja kurjuus, jos emme kärsisi kaikkea välttääksemme orjuutta?"
Ateen.: "Ei suinkaan, jos viisaasti neuvottelette; sillä nythän ei ole kilpailu yhdenvertaisten kesken, eikä siis häpeällistä, jos urhoollisuus ei teitä auta pulasta, vaan ennemmin on kysymyksessä pelastumisenne takia olla vastustamatta paljoa väkevämpää."
Meel.: "Kyllä; mutta me tiedämme sodan onnen olevan vaihtelevamman, kuin että se riippuisi yksin omien sotajoukkojen suuruudesta. Jos me siis väistyisimme heti puollustautumatta, heittäisimme me kaiken toivon, mutta jos me ryhdymme vastarintaan, on meillä toivo jälellä."
Ateen.: "Toivo on kyllä lohdutus vaarassa, eikä vie turmioon, jos kohtakin suuresti vahingottaa siihen luottavia. Mutta se, joka heittää koko olemassaolonsa sen huostaan, toivo kun on vallan tuhlaavainen luonnostaan, tutustuu sen huikentelevaisuuteen juuri perikadon reunalla, eikä se jätä mitään jälkeä, jotta sen oikkuja kerran kokenut voisi itseään siltä varoa. Varokaa siis itseänne, te heikot, kokemasta tätä, uskomalla koko onnenne yhdelle heitolle, sekä matkimasta tuota suurta joukkoa, joka, vaikkakin voisi luonnollisesti pelastaa itseään, kun selvät toiveet heiltä vaarassa puuttuvat, luottaa yliluonnollisiin taikoihin ja orakelivastauksiin, mikä kaikki toivoineen päivineen vie perikatoon."
Meel.: "Vaikeana mekin pidämme, tietäkää se tarkoin, taistella teidän valtaanne ja onneanne vastaan, kun ehdot ovat näin erilaiset, mutta me luotamme, että Jumalan kaitselmus suojelee meitä joutumasta tappiolle onnen oikkujen kautta, koska me oikeuden puollustajina asetumme vääryyttä vastaan. Meiltä puuttuvaa voimaa korvaa Lakedaimonilaisten liitto, joka heitä, jollei muuten, niin ainakin sukulaisuuden takia, pakottaa rientämään avuksemme. Me emme siis aivan järjettömästi esiinny rohkeudella."
Ateen.: "Mitä Jumalan kaitselmukseen tulee, niin emme mekään luule olevamme suljetut sen suojeluksesta. Sillä emme me ole aikoneet tehdä, emmekä ole liioin tehneet mitään inhimillisestä katsantotavasta poikkeavaa uskonnollisissa asioissa, emmekä mitään ihmisten pyrinnöistä poikkeavaa. Mekin uskomme, että jumalat, ja tiedämme varmaan, että ihmiset luonnon lain mukaan hallitsevat kaikkialla, missä vaan voivat. Sitä paitsi emme me ole säätäneet tätä lakia, emmekä liioin ole ensimmäisinä sitä noudattaneet. Te kyllä käsitätte, että sekä te itse että jokainen muukin yhtä voimakas, kuin me, toimisi samaten. Siis me emme suinkaan pidä itseämme jumalien hylkääminä. Mitä luottamukseenne Lakedaimonilaisiin taas tulee, nimittäin että häpeäisivät olla rientämättä teidän avuksenne, niin me teitä onnittelemme kokemattomuudestanne, emmekä suinkaan kadehdi viattomuuttanne. Lakedaimonilaiset kyllä keskuudessaan lakiensa suhteen noudattavat hyveen vaatimuksia; mutta heidän menettelystänsä muita kansoja kohtaan olisi paljon sanottavaa. Lyhyesti lausuen: te kyllin tiedätte, että he julkisesti peittelemättä, enemmän kuin mikään muu kansa, pitävät hauskuutta kauneutena, ja hyödyllisyyttä oikeutena, joka mielipide ei suinkaan ole hyödyksi mielettömille pelastustuumillenne nykyisestä pulasta."
Meel.: "Juuri tähän heille tästä koituvaan hyötyyn me vakavasti luotamme, arvellen, etteivät he hylkäämällä meitä tahdo esiintyä epäluotettavina heitä suosivien Helleenien silmissä, vaan avustajina heidän vihollisillensa."
Ateen.: "Te luulette siis, että hyöty parahiten soveltuu varmuuden kanssa yhteen, vaan että oikeuden ja jalouden harjottaminen on vaaranalainen, mutta vaaraahan Lakedaimonilaiset ylipäätään karttavat enemmän, kuin mitään muuta."