Näin suuri oli ensimmäinen sotavoima, joka purjehti sotaan. Tähän kuului vielä 30 muonavaroja sekä leipureita, kivenhakkaajia, rakennusmestareja ja muurin rakennukseen tarpeellisia työkaluja kuljettavaa alusta, ja paitsi näitä 100 alusta, jotka pakosta seurasivat kuormalaivoja. Myöskin useat muut laivat ja kuorma-alukset ottivat osaa retkeen vapaaehtoisesti kaupan tähden. Koko tämä laivasto lähti nyt Kerkyyrasta purjehtimaan Joonian lahden yli. Se suuntasi matkansa Japygian niemelle Tarantoon, ja mihin kukin onnistui pääsemään, seuraten Italian rannikkoa pitkin. Kaupungit eivät päästäneet heitä sisään eivätkä kauppatoreilleen, vaan soivat heille kuitenkin vettä ja ankkuripaikkoja, mutta Tarantolaiset ja Lokrilaiset eivät tätäkään, kunnes saapuivat Reegioniin, Italian äärimmäiselle niemikölle. Tänne he jälleen kokoontuivat ja leiriytyivät ulkopuolelle kaupunkia, koska heitä ei laskettu sisään, lähelle Artemiksen pyhäkköä, johon kaupunkilaiset toivat heille muonavaroja kaupaksi. Vedettyänsä aluksensa maalle jäivät he sinne; ryhtyen keskusteluihin Reegiolaisten kanssa, kehottivat he näitä Kalkidilaisina avustamaan Leontinilaisia, koska nämätkin olivat Kalkidilaisia. Mutta Reegiolaiset kieltäytyivät liittymästä kumpaisenkaan kanssa, vaan sanoivat tekevänsä, mitä muille Italialaisille näkyi soveliaaksi. Ateenalaiset miettivät, miten parahiten toimittaisivat Sikelian asiat, ja päättivät jäädä odottamaan Egestasta palaavia ennakolta lähetettyjä laivoja, haluten tietää, oliko niitä varoja olemassa, joista lähettiläät Ateenassa olivat puhuneet.
Syrakuusalaisille ilmoitettiin jo monelta päin ja tiedustelijainkin kautta, että Ateenalaiset laivat jo olivat Reegionin edustalla, ja tällä perusteella varustautuivat he kaikin voimin eivätkä enää epäilleet. He lähettivät kaikkialle Sikeliaan mihin vartijoita, mihin lähettiläitä ja lähiseutujen rannikkolinnotuksiin miehistöjä, tarkastelivat kaupungissa löytyviä aseita ja ratsuja olisivatko ne kunnossa, ja järjestivät kaikki ikäänkuin kohtatulevaa ja miltei alotettua sotaa varten.
Kun Egestasta saapui nuo kolme edeltäkäsin lähetettyä laivaa, ilmoittivat ne, että luvatuista aarteista ei mitään muuta löytynyt, kuin 30 talenttia. Päälliköt heti tästä joutuivat toivottomuuteen, kun tämä ensimmäinen vastoinkäyminen heitä kohtasi, ja kun lisäksi Reegiolaiset, joita he ensimmäisinä olivat koettaneet taivuttaa ottamaan osaa retkeen, koska olivat Leontinilaisten heimolaisia ja aina olivat olleet heille suosiollisia, eivät halunneet liittyä heihin. Niikiaalle tämä Egestalaisten juttu ei ollut mitään odottamatonta, vaan sitä enemmän muille päälliköille. Egestalaiset olivat nimittäin keksineet seuraavan kepposen, kun Ateenalaisten ensimmäiset tarkastajat kävivät heidän tykönänsä: He veivät Ateenalaiset Eryksissä olevaan Artemiksen temppeliin ja näyttivät heille siellä löytyvät uhrilahjat, maljat, viiniastiat, suitsuastiat ja muut talouskalut, joita oli suuri määrä, ja jotka, ollen hopeisia vaikka vähänarvoisia, näyttivät paljoa arvokkaammilta. Myöskin toimittivat he yksityisesti suuria kemuja tarkastajien kunniaksi, joihin he kokosivat itse Egestasta sekä kultaisia että hopeisia pikareita ja lainasivat Foinikilaisista ja Helleeniläisistä lähikaupungeista astioita, joita jokainen kestitsijä pani esille omanaan. Kun kaikki enimmiten käyttivät samoja huonekaluja ja kun kaikkialla niitä näytti olevan suuri paljous, niin hämmästyivät Ateenalaiset tarkastajat ja kertoivat, palattuansa Ateenaan, kuinka he olivat nähneet paljon aarteita. Kun tuli ilmi, ettei Egestassa löytynyt mitään aarteita, syyttivät sotilaat suuresti niitä, jotka itse petettyinä olivat luulotelleet muita. Päälliköt neuvottelivat nyt, mitä nykyasemassa olisi tehtävää.
Niikiaan mielipide oli, että he koko sotavoimallaan purjehtisivat suoraa päätä Selinusta vastaan, jota varten he olivatkin lähetetyt, ja että, jos Egestalaiset antaisivat varoja koko sotajoukon ylläpitoon, he toimisivat asianhaarojen mukaan; mutta, jos eivät tähän myöntyisi, pyytäisivät varoja niiden 60 laivan ylläpitoon, joita he olivat pyytäneet, ja että siellä ollessaan pakolla tai sopimuksella sovittaisivat Selinuntilaiset Egestalaisten kanssa. Tämän tehtyään purjehtisivat he muitten kaupunkien ohi, ja osoitettuansa Ateenalaisten voiman sekä heidän huolenpitonsa ystävistänsä ja liittolaisistansa, purjehtisivat kotia, jos eivät kohta viivyttelemättä voisi auttaa Leontinilaisia, tahi houkutella jonkun kaupungeista puolellensa, jotteivät aiheuttaisi kaupungilleen turhia menoja.
Alkibiadees puolestaan lausui, ettei pitäisi, purjehdittuansa matkalle niin suurella sotavoimalla, häpeällä ja tyhjin toimin palata kotiin, vaan toimittaa lähettiläitä muihin kaupunkeihin, paitsi Selinukseen ja Syrakuusaan, sekä koettaa saada Sikelialaiset luopumaan Syrakuusasta ja toisia ystävikseen, jotta heiltä saisivat sotaväkeä ja muonaa. Ensi sijassa olisivat Messeeneeläiset saatavat liittolaisiksi, koska heidän kaupunkinsa sijaitsi matkalla Sikeliaan ja oli erinomainen ylimenopaikka ja sotalaivoille tarjosi sataman ja ankkuripaikan. Kun sitte oli saatu kaupunkeja puolelleen, niin että tiedettiin, mitkä niistä olivat ahdistettavat, hyökättäisiin Syrakuusaa ja Selinusta vastaan, jos eivät nämät, tehtyänsä sovintoa Egestalaisten kanssa, sallisi Leontinilaisten palata kotikaupunkiinsa.
Lamakos taasen väitti, että pitäisi suoraa päätä purjehtia Syrakuusaa vastaan ja hetimiten ryhtyä taisteluun tämän kaupungin edustalla, Syrakuusalaisten vielä ollessa varustamattomina ja peloissaan, koska sotajoukko ensin esiintyessään oli pelottava. "Mutta", sanoi hän, "jos viivytään, ennenkuin se tulee näkyviin, rohkaistuvat ihmisten mielet ja välittävät vähemmän sen esiintyessä. Mutta jos me hyökkäämme heidän kimppuunsa, kun he vielä pelolla odottavat meitä, niin me paraiten voitamme heidät ja pelotamme niitä kaikin puolin sekä esiintymisellämme, sillä nyt näyttäisimme me lukuisimmilta, että heidän odottaessansa, mitä he tulisivat kärsimään, ja varsinkin sodan uhkaavia vaaroja. Todenmukaisesti saisimme me myöskin käsiimme monta, jotka ovat jääneet ulkopuolelle kaupunkia, koska eivät ole luulleet meidän tulevan, ja kun nämät koettaisivat korjata tavaroitaan, niin sotaväeltä ei puuttuisi muonaa, jos se, saatuansa voiton, asettuisi heille esteeksi kaupungin läheisyyteen. Täten muutkaan Sikeliootat eivät enää liittyisi Syrakuusalaisiin, vaan mieluummin yhtyisivät meihin, koskeivät epäilisi meidän pääsevän voitolle." Hänen mielestänsä olisi satamapaikaksi, jos he vetäytyisivät takaisin, määrättävä Megara, koska se oli autio, ja sekä maitse että meritse lähellä Syrakuusaa.
Täten puhui Lamakos, mutta suostui kuitenkin Alkibiadeenkin mielipiteeseen. Tämän jälkeen purjehti Alkibiadees laivallaan Messeeneeseen ja ryhtyi keskusteluihin liitosta Messeeneeläisten kanssa. Mutta kun he eivät suostuneet tuumaan, vaan vastasivat, etteivät laskisi Ateenalaisia kaupunkiin, vaan että nämät kyllä kaupungin ulkopuolella saisivat ostaa tarpeitaan, palasi hän Reegioniin, Ateenalaiset päälliköt miehittivät välittömästi 60 laivaa ja purjehtivat, otettuansa ruokavaroja kylliksi mukaan, pitkin rannikkoa Naksokseen jättäen muun osan sotajoukkoa ja yhden joukostaan Reegioniin. Kun Naksolaiset heidät laskivat kaupunkiinsa, purjehtivat he edelleen rannikkoa myöten Katanaan. Mutta kun Katanalaiset eivät ottaneet heitä vastaan, sillä siellä löytyi Syrakuusalais-puolueellisia miehiä, lähtivät he Teeria-joelle, ja vietettyään yön siellä, purjehtivat he seuraavana päivänä Syrakuusaa vastaan. Purjehtien ryhmässä muilla laivoilla, lähettivät he 10 niistä edeltäkäsin purjehtimaan suureen satamaan ja tarkastamaan, oliko mitään alusta lykätty vesille, sekä lähestyttyänsä kylliksi ilmottamaan laivoista, että Ateenalaiset tulivat saattamaan Leontinilaisia heidän kaupunkiinsa liiton ja heimolaisuuden perusteella, ja että Syrakuusassa oleskelevat Leontinilaiset pelotta tulisivat Ateenalaisten, kuten ainakin ystävien ja hyväntekijöiden, luokse. Kun olivat ilmottaneet tämän airuen kautta ja tarkastaneet sekä kaupunkia että satamia ja ympäristöä, josta heidän oli lähdettävä retkelle taistelemaan, palasivat he taasen Katanaan.
Kansankokouksen pidettyään Katanalaiset eivät laskeneet sotajoukkoa kaupunkiin, vaan pyysivät päälliköitä tulemaan neuvottelemaan, jos halusivat. Kun Alkibiadeen puhuessa asukkaat olivat kääntyneet kansankokoustaloon päin, aukaisivat sotilaat salaa erään huonosti lukitun portin, jonka kautta he astuivat kaupunkiin ja tekivät ostoksiaan. Kun Syrakuusalais-mieliset Katanalaiset näkivät sotilaat kaupungissa, valtasi heidät pelko, ja vähäinen joukko heitä lähti pakosalle, mutta toiset päättivät tehdä sopimuksen Ateenalaisten kanssa ja kehottivat noutamaan Reegionista siellä olevan osaston. Tämän jälkeen purjehtivat Ateenalaiset Reegioniin ja palasivat sitten koko sotajoukkoineen Katanaan. Saavuttuansa, leiriytyivät he sinne.
Kamarineesta ilmoitettiin heille, että tämän kaupungin asukkaat ehkä, jos Ateenalaiset saapuisivat sinne, yhtyisivät heihin, ja että Syrakuusalaiset miehittivät laivastonsa. Ateenalaiset purjehtivat siis koko sotavoimallaan Syrakuusaa vastaan, mutta kun eivät huomanneet mitään laivastoa, palasivat he taasen Kamarineeseen ja laskivat rantaan. Mutta nämät eivät ottaneet heitä vastaan, väittäen tehneensä valan ottaakseen vastaan Ateenalaisia, jos he tulisivat yhdellä laivalla, jos eivät itse lähettäneet heitä hakemaan useammilla. Ateenalaiset purjehtivat siis pois tyhjin toimin ja tekivät ryöstöretkiä astuttuansa maihin Syrakuusalaisella alueella. Mutta kun Syrakuusalaiset ratsumiehet saapuivat hätään ja surmasivat vähäisen joukon kevytaseisia, palasivat Ateenalaiset Katanaan.
Täällä tapasivat he Salaminia nimisen laivan, joka oli saapunut Ateenasta käskemään Alkibiadesta palaamaan kotia, kuten myöskin hänen kanssansa muutamia mainituita sotilaita, vastaamaan syytöksistä, joita heitä vastaan oli tehty Ateenassa mysteerioiden pilkkaamisesta ja Hermeksen kuvapatsaiden vioittamisesta. Sillä kun sotajoukko oli purjehtinut matkalle, toimittivat Ateenalaiset tästä huolimatta tutkimuksen mysteerioiden ja Hermeksen kuvapatsaiden häpäisemisestä, katsomatta ensinkään ilmoittajien kuntoon, ja vangitsivat monta kunnon kansalaista, luottaen kelvottomien ihmisten sanoihin ja pitäen edullisempana tutkia asiaa ja ehkä saada sen selville, kuin että joku kunnon miehenä pidetty henkilö kelvottoman miehen ilmotuksesta syypäänä tutkimatta pääsisi rangaistuksetta. Sillä kansa, joka oli kuullut, kuinka Peisistratoksen ja hänen poikainsa yksinvalta lopulta oli ollut painostava, ja kuinka tämän kukistivat Lakedaimonilaiset, eikä kukaan heidän keskuudestaan enemmän kuin Harmodioskaan, eli alituisessa pelossa ja piti kaikkia epäluulon alaisina.