Yöllä ennen mainittua katselua lähtivät Ateenalaiset Katanasta ja purjehtivat salaa Syrakuusalaisilta Leoon nimiseen paikkaan, joka on kuuden tahi seitsemän stadionin päässä Epipolaista. Täällä he laskivat jalkaväkensä maihin ja ankkuroivat sitten Tapsoksessa. Tämä on niemi, joka pitkällä kannaksella ulottuu mereen, sekä maitse että meritse lähellä Syrakuusaa. Ateenalaisten laivasto jäi Tapsokseen paalutettuansa kannaksen. Mutta maaväki ryntäsi heti juoksujalan Epipolaita vastaan ja ennättikin Eyryeeloksen kautta nousta sinne, ennenkuin Syrakuusalaiset sen huomasivat ja katselukentältä ehtivät tulla sitä estämään. Jokainen kiiruhti mitä nopeimmin hätään ja etupäässä Diomiloksen johtamat 600 raskasaseista; mutta ennenkuin he ehtivät sotatanterelle, oli heillä kedolta koko 25 stadiota matkaa. Kun Syrakuusalaiset hyökkäyksen tapahtuessa eivät olleet järjestyksessä, niin joutuivat he Epipolaissa tappiolle ja vetäytyivät takaisin kaupunkiin. Heitä kaatui 300, niiden joukossa Diomilos. Tämän jälkeen pystyttivät Ateenalaiset voitonmerkin ja jättivät Syrakuusalaisille sopimuksen suojassa heidän kaatuneensa. He tekivät seuraavana päivänä hyökkäyksen kaupunkia vastaan, mutta kun eivät kaupunkilaiset käyneet ulos heitä vastaan, nousivat he takaisin ylängölle ja rakensivat Labdaloniin Epipolain äärimmäisille Megaran puolisille kukkuloille linnoituksen, jotta heillä siellä, kun he joko taistelivat tahi rakensivat muureja, olisi säilytyspaikka varustuksia ja rahoja varten.
Vähää myöhemmin saivat he Egestasta 300 ratsumiestä sekä Sikelialaisilta, Naksolaisilta ja muutamilta muilta noin 100. Ateenalaisilla itsellään oli 250, joille osaksi oli hankittu hevosia Egestalaisilta ja Katanalaisilta, osaksi ostamalla, kaikkiaan 650 ratsumiestä. Asetettuansa vartioväen Labdaloniin, lähtivät Ateenalaiset Sykeeseen, johon he pysähtyivät ja rakensivat kiiruusti ympyrämuurin. Syrakuusalaiset hämmästyivät rakennuksen nopeasta edistymisestä. He aikoivat lähteä kaupungista taisteluun estääkseen sitä. Sotajoukot seisoivat jo vastatusten, kun Syrakuusalaisten päälliköt, huomaten sotaväkensä olevan hajallaan ja vaikeaksi saada järjestykseen, veivät miehensä takaisin kaupunkiin, paitsi ratsuväen osastoa. Nämät ratsumiehet jäivät ja estivät Ateenalaisia kokoomasta kiviä ja leviämästä edemmäs. Yksi osasto Ateenalaisista raskasaseisista yhdessä kaikkien ratsumiesten kanssa ajoi hyökkäyksellä Syrakuusalaisten ratsumiehet pakosalle ja surmasivat osan heistä, jonka tehtyään he pystyttivät voitonmerkin ratsumiestaistelun johdosta.
Seuraavana päivänä rakensi osa Ateenalaisia pohjoispuolelle ympyrälinnoituksen, toiset kokosivat kiviä ja puita Troogilos nimiseen satamaan, aina seuraten suuntaa, missä linnoittaminen olisi lyhyin suuresta satamasta toiseen lahteen. Päälliköiden, varsinkin Hermokrateen, neuvosta Syrakuusalaiset eivät ensinkään halunneet koko sotajoukkoineen antautua taisteluun Ateenalaisten kanssa, vaan heistä näytti paremmalta rakentaa poikkimuuri sinne, missä Ateenalaisilla oli tekeillä muuri, ja jos ehtisivät näitä ennen, sulkea heidät toimestaan, sekä jos Ateenalaiset estäisivät heitä, lähettää osa miehistään, jotka sulkisivat käytävät, jolloin Ateenalaisten olisi pakko lakata työstään ja koko voimallaan kääntyä heitä vastaan. He lähtivät siis ja alkoivat muurin rakentamisen kaupungistaan, vetäen vinon muurin Ateenalaisten ympyrämuurin alapuolelta, hakaten kumoon pyhän lehdon öljypuut ja rakentaen puutorneja. Ateenalaisten laivat eivät vielä olleet saapuneet Tapsoksesta suureen satamaan, vaan Syrakuusalaiset pitivät yhä meren rannikoita hallussaan ja Ateenalaiset tuottivat maitse elintarpeensa Tapsoksesta.
Kun sekä paalutus- että rakennustyöt Syrakuusalaisista näyttivät kylliksi edistyneen, ja kun Ateenalaiset eivät käyneet heitä estämässä, koska pelkäsivät, että he, jos heidän sotavoimansa jakaantuisi kahtaalle, helpommin voitettaisiin, ja koska Syrakuusalaiset myöskin kiiruhtivat linnoitusrakennustaan, niin vetäytyivät he takaisin kaupunkiin, jättäen ainoastaan yhden fyleen rakennuksen vartijoiksi. Mutta Ateenalaiset turmelivat heidän maanalaiset kaupunkiin kulkevat juomavesijohtonsa. Ja koska he huomasivat osan Syrakuusalaisista pysyvän teltoissaan puolenpäivän aikana ja toisten heistä lähteneen kaupunkiin sekä paalutustyötä valvovien huolettomasti vartioivan, niin he määräsivät 300 valittua omista miehistään ja joukon kevytaseisista juosten tekemään äkkinäisen hyökkäyksen viistomuuria vastaan, ja samalla muun sotajoukon jakaantumaan kahteen osaan, joista toinen päällikkönsä johdolla kulkisi estämään kaupunkilaisia tulemasta apuun, toinen taasen kulkisi portin läheisyydessä oleville paalutuksille oman päällikkönsä johdolla. Hyökkäämällä valloittivat nuo 300 paalutuksen, jonka vartijat jättivät sen ja pakenivat Teineniteen linnoitukseen. Heidän mukanaan syöksyivät myöskin takaa-ajajat sisään, vaan Syrakuusalaiset työnsivät heidät ulos takaisin. Tässä ottelussa sai pienoinen määrä Argolaisia ja Ateenalaisia surmansa. Mutta koko sotaväki teki uuden hyökkäyksen ja valloitti viistomuurin, riisti irti paalutuksen, vei paalut leiriinsä ja pystytti voitonmerkin.
Seuraavana päivänä linnoittivat Ateenalaiset, lähtien ympyrämuuristaan, suosta nousevaa jyrkännettä, joka sillä puolella Epipolaita on suureen satamaan päin, ja josta heillä oli lyhin matka rakentaa muuri tasangon ja suon yli satamaan. Syrakuusalaiset ryhtyivät puolestaan niinikään uudestaan paaluttamiseen, lähtien kaupungistaan, keskeltä järveä. He kaivoivat myöskin ojan, jotta Ateenalaiset eivät voisi rakentaa muuriaan aina mereen saakka.
Kun Ateenalaiset olivat saaneet jyrkänteen linnoitetuksi, tekivät he taasen hyökkäyksen paalutusta ja ojaa vastaan, käskien laivojensa purjehtia Tapsoksesta niemen ympäri Syrakuusalaisten suureen satamaan. Itse astuivat he aamun valjetessa Epipolaista tasangolle ja kulkivat yli suon, missä oli savinen ja kova pohja, ovia ja litteitä lautoja myöten, jotka he olivat asettaneet jalansijaksi. He valloittivat aamulla melkein koko paalutuksen ja ojan sekä myöhemmin sen kokonaan. Tappelu syntyi, jossa Ateenalaiset pääsivät voitolle. Syrakuusalaisten oikea siipi pakeni kaupunkiin ja vasempi siipi joelle. Aikeessa estää näitä pääsemästä yli joen, kiiruhtivat nuo Ateenalaisten 300 valiomiestä sillalle, Syrakuusalaiset kyllä ensin pelästyivät, mutta koska heillä oli suuri ratsumiesjoukko, syöksyvät he yhdessä näiden kanssa noitten 300 kimppuun, ajavat heidät pakosalle ja tunkevat heidät Ateenalaisten oikeaa siipeä kohden. Tästä yhteentörmäyksestä pelästyy myöskin tämän siiven ensimmäinen fylee. Kun Lamakos tämän huomasi, riensi hän apuun vasemmalta siiveltä, mukanaan pieni luku nuolenampujia ja Argolaisia; mutta kun hän oli kulkenut yli haudan ja oli eristetty pienen myöskin ylipäässeen joukon kanssa, kaatui hän ja viisi tahi kuusi hänen seuralaisistaan. Syrakuusalaiset kiiruhtivat riistämään heidän ruumiinsa yli joen luokseen; mutta kun Ateenalaisten koko sotajoukko hyökkäsi esiin, vetäytyivät he takaisin.
Kun kaupunkiin paenneet Syrakuusalaiset huomasivat tämän, rohkaistuivat he ja ryntäsivät uudestaan ulos kaupungista heitä ahdistavia Ateenalaisia vastaan. Osa heistä lähetettiin valloittamaan Epipolailla olevaa ympyrämuuria, koska he arvelivat sen olevan ilman puolustajia. He hävittivätkin kymmenen pletran pituisen osan esilinnoitusta, mutta itse ympyrämuurin valloituksen esti Niikias, joka sairauden takia oli jäänyt sinne. Kun hän näki, että linnoitusta miesten puutteesta ei muulla lailla ollut mahdollinen pelastaa, niin käski hän kuorma-ajurien sytyttää koneet ja puuesineet, jotka olivat heitetyt linnotuksen eteen. Kun niin tehtiin, niin eivät Syrakuusalaiset tulen tähden lähestyneet, vaan vetäytyivät pois. Sillä alaalta tulivat myöskin jo Ateenalaiset takaa-ajajat ympyrämuurin avuksi ja heidän laivansa purjehtivat niinikään Tapsoksesta suureen satamaan, kuten oli käsketty. Tämän nähtyänsä astuivat ylängölle nousseet Syrakuusalaiset nopeasti alas, ja heidän koko sotajoukkonsa pakeni kiireesti kaupunkiin, arvellen, etteivät he tarjona olevalla sotavoimallansa kykenisi estämään Ateenalaisia rakentamasta muuriaan mereen saakka.
Tämän jälkeen pystyttivät Ateenalaiset voitonmerkin ja antoivat Syrakuusalaisille sopimuksen suojassa heidän kaatuneensa sekä korjasivat Lamakoksen ja hänen kanssansa kaatuneiden miesten ruumiit. Kun nyt koko heidän sotaväkensä oli koossa, sekä laivasto että jalkaväki, linnoittivat he jyrkänteet, alkaen Epipolaista, aina mereen saakka, sulkeakseen Syrakuusalaiset kaksinkertaisella muurilla. Elintarpeita tuotiin sotajoukolle kaikkialta Italiasta. Useat Sikeliootat, jotka ennen olivat olleet epäröiviä, liittyivät nyt Ateenalaisiin, ja Tyrseeniastakin saapui kolme 50 miehen soutamaa laivaa, ja kaikki muukin onnistui heiltä siihen määrin hyvin, etteivät itse Syrakuusalaisetkaan enää luulleet pelastuvansa sodassa, kun ei heille tullut mitään apua Peloponneesoksestakaan, jonka tähden he jo keskenänsä ja Niikiaankin kanssa tuumivat sopimuksista; sillä hän oli nyt Lamakoksen kaaduttua yksin päällikkönä. Tästä kumminkaan ei tullut mitään, kuten tavallista on neuvottomien ihmisten laita, koska he olivat entistä enemmän eristettyjä muista; mutta paljon kulkupuheita oli sekä hänelle lausuttu että levitetty kaupungissa. Sillä vallitsevista onnettomuuksista oli syntynyt keskinäistä epäluuloa. He panivat viralta pois päälliköt, joiden johtaessa tämä oli kohdannut heitä, ikäänkuin nämät kovan kohtalonsa tahi kavaluutensa kautta olisivat aiheuttaneet tämän onnettomuuden, ja uusiksi päälliköiksi valitsivat he Herakleideen, Eukleen ja Telliaan.
Tällä välin oli Lakedaimonilainen Gylippos laivoineen Korintoksesta saapunut Leukaan edustalle aikeissa pikemmiten rientää avuksi Sikeliaan. Kun heille tuli pelottavia sanomia, valehdellen yhtä ja samaa, että muka Syrakuusalaiset olivat tykkänään saarretut, eikä Gylippos enää toivonut millään muotoa voivansa auttaa Sikeliaa, niin hän itse, haluten pelastaa ainakin Italian kaupungilleen, ja Korintolainen Pyteen kahdella Lakoonialaisella ja kahdella Korintolaisella laivalla mitä kiiruimmin purjehtivat yli Joonian meren Tarantoon. Korintolaiset lupasivat myöhemmin purjehtia, miehitettyänsä omien kymmenen laivansa lisäksi kaksi Leukaadilaista ja kolme Amprakiootilaista laivaa. Tarantosta lähetti Gylippos ensin Turioihin sanan, muistuttaakseen isänsä kansalaisoikeudesta. Mutta kun hän ei voinut taivuttaa heitä, lähti hän purjehtimaan pitkin Italian rannikkoa. Terinaiolaisessa lahdessa kohtasi häntä myrsky, joka täällä usein pohjaisesta kovasti raivoaa, ja hän ajautui merelle, josta hänet kova rajuilma uudestaan heitti Tarantoon. Täällä hän vedätti myrskyn kärsimät laivansa maalle ja korjautti ne. Kuultuaan hänen tulostaan, Niikias ei huolinut siitä laivojen vähälukuisuuden takia, enemmän kuin Tuurioilaisetkaan, ja piti niitä varustettuina enemmän ryöstöretkiä varten, eikä niitä ensinkään pitänyt silmällä.
Samaan aikaan sinä kesänä hyökkäsivät Lakedaimonilaiset liittolaisineen myöskin Argokseen ja hävittivät suuren osan heidän maatansa. Ateenalaiset riensivät 30 laivalla Argolaisten avuksi. Täten he selvimmin purkivat Lakedaimonilaisten kanssa tehdyt sopimukset. Sillä ennen he kyllä olivat tehneet ryöstöretkiä Pyloksesta ja ylt'ympäri muihin osiin Peloponneesosta. Mutta kun he Argolaisten ja Mantinealaisten liittolaisina astuivat maihin Lakoonikassa, ja kun Argolaiset kehottivat heitä ainakin yhden kerran hyökkäämään Lakoonikaan ase kädessä ja vähän heidän kanssansa hävittämään tätä maata, ennenkuin poistuivat sieltä, niin nämät olivat kieltäytyneet. Mutta nyt he, Pytodooroksen, Laispodioksen ja Deemaraatoksen arkontina ollessa, astuttuansa maihin Limeerassa, Epidauroksessa ja Prasiassa ja moniaissa muissa kohdin, hävittivät aluetta ja antoivat täten Lakedaimonilaisille mitä pätevimmän syyn varustautumaan Ateenalaisia vastaan. Kun Ateenalaiset laivoineen, kuten myöskin Lakedaimonilaiset, olivat vetäytyneet pois Argoksesta, niin Argolaiset hyökkäsivät Flisiaan, hävittivät sen aluetta ja surmasivat osan asukkaista, jonka tehtyään he palasivat kotia.