— Kiitos, mennään vaan, mutta en minäkään ole aivan parhaimmalla tuulella, pelkään ettei sinulla ole paljon iloa minusta.
Samassa he kääntyivät Hakasalmenkadulle ja poikkesivat sisään eräästä lasiovesta. »Keskipiste» oli pienehkö, soma ravintola, joka matalilla väliseinillä oli jaettu monen pilttuun tapaiseen osastoon. Ravintola oli nytkin, kuten aina, ahdinkoon asti täynnä, mutta aivan kuin sattumalta tuli yksi noista pilttuista vieraitten poislähdön johdosta vapaaksi.
— Ymmärrän hyvin sinun huonon tuulesi, — sanoi Jukka. — Noin tentin jälkeen sitä aivan kuin häpeää itseänsä, kun on onnistunut vetämään professoria nenästä. Minäkään en jumaliste ollut lukenut cumlaudeani varten kuin ne vanhat frojut, jotka sisältävät koko viisaan professorin knoppologian, ja sitten minä laskettelen kuin kirjasta. Kerran se kysyi toisessa järjestyksessä kuin mitä frojuissa oli, ja silloin oli vähällä, ettei minun korkea rakennukseni romahtanut alas. Mutta sitten päästiin taas oikeaan järjestykseen, ja minä suorastaan briljeerasin sen oppineen omilla viisauksilla. Hiukan nolo sitä sitten on tentin jälkeen, mutta koska kaikki on humbuugia, niin antaa hurista vaan. Sen nolouden juo alas ensimäisellä olutpukilla.
Jukka oli kovalla puhetuulella, ja Urho huomasi pian, että hän oli jo aikaisemmin maistellut. Urho ei tahtonut saada sanaa väliin, mutta ei hänellä ollutkaan mitään erikoista kerrottavaa.
— Jätetään nyt tentit, — sai hän sanotuksi, — ja kerroppa nyt minulle mistä sinun huono tuulesi johtuu, kuten tuolla kadulla lupasit.
— Jaa, se sitten vasta on harmillinen juttu, — sanoi hän ja väänteli hermostuneesti käsiänsä. — Ajattele nyt, kun se Martta Hagen on tullut hulluksi.
— Eihän toki, koskiko siihen niin se Albertin keuhkokuume, vai mikä sille tuli?
— Mikä keuhkokuume, itsehän se Martta sen keuhkoon kuulan lennätti. Aa, sinä et näy tietävänkään koko juttua. Niin, salaisuushan se onkin, mutta sinulle minä sen kerron näin kunniasanaa vastaan.
— Kerro herran nimessä! — hätäili Urho.
— Minua voi niin sapettaa koko juttu. Nyt on Aino kohta puilla paljailla ilman asuntoa. Minua niin raivostuttaa.