Kadulle tultuaan toisinaan hänen väsyneissä, kirvelevissä silmissään pyörivät kaikki ihmiset, talot ja hän itse yhtenä hurjana kaaoksena, joka oli kuin hirvittävä kuoleman tanssi. Silloin hän lähti johonkin ravintolaan ja kulutti iltansa juomalla ja hurjistelulla…
XVIII
— Ulkona on kevät, — sanoi Albert eräänä päivänä Ebballe, joka istui hänen huoneessaan.
— Mistä sinä sen päätät? — kysyi Ebba.
— Siitä, että sinulla on jo muutamia kesakotta poskipäilläsi. Lapsena sinä olit jo tähän aikaan niitä täynnä, mutta nyt näkyvät ne sekä myöhästyvän että vähenevän.
— Kylläpä sinä näyt seuranneen minun muodonvaihdoksiani, — sanoi Ebba lievästi punastuen.
— Niin! — Syntyi hetken vaitiolo.
— Minä tahtoisin kysyä sinulta yhtä asiaa, sillä nyt minä jo voin siitä puhua.
— Kysy vaan, — sanoi Ebba kumman levottomana.
— Missä Martta on? Mitä hän tekee?