Monet hämmästyivät tätä hänen mielenmuutostaan, joka ei kuitenkaan tullut kaikille yllätyksenä, ja huusivat hänelle hyvähuutoja. Mutta ne, joiden kanssa hän ennen oli ollut yhtä mieltä ja vastustanut tohtori Hakalaa, hyökkäsivät hänen kimppuunsa hirvittävällä kiivaudella.
He puhuivat suunsa puhtaaksi, eikä siinä sanoja säästetty. Väittely eteisessä tuli niin kiivaaksi, että monelta taholta ahdistettu tuomari Katajisto katsoi parhaaksi poistua, ennenkuin hänelle kävisi pahemmin.
Astellessaan kiihtyneenä ja ärtyisenä kotiansa kohti, kapakkaan ei hän enää myöhäisen ajan takia voinut päästä, hän katkeruudekseen sai tuntea, että joka vihaa kylvää, se vihaa niittää…
XXI
Suuri maailmansota riehui yhä Euroopassa, mutta sen laineet eivät ulottuneet tänne asti. Vain keveitä vaahtokuplia pärskähteli tänne kaukaiseen Pohjolaan. Maata rasitti kallis aika ja yhden ja toisen ylellisyystavaran puute, mutta muuten oli ihmisillä hyvä olla.
Janne Pöyhtäri oli tarmollaan ja taitavuudellaan kehittynyt eteväksi kauppamieheksi. Hänen liikkeensä oli vain varttunut, ja hän oli kerännyt itsellensä huomattavan omaisuuden. Toisia onni suosi, toisilta se kielsi apunsa, Janne Pöyhtärille se oli hymyillyt…
Janne oli ollut Hannan kanssa naimisissa jo muutamia kuukausia, ja eräänä päivänä toteutui hänen kaunein unelmansa. Hän osti kotitalon ja osan siihen kuuluvasta maa-alueesta. Hän päätti vielä, niin kauan kuin sotaa kesti ja hänellä oli mahdollisuuksia, jatkaa liikettänsä pääkaupungissa, mutta sitten myöhemmin hän aikoi muuttaa myötyriksi maalle ja ruveta elämään maanviljelyksellä.
* * * * *
Elettiin juhannuksen kynnyksellä, oli aatonaatto. Luonto oli kukkeimmillaan. Koivujen vihreys oli vaaleata, ja havupuiden vuosikasvujen kärjet hohtivat heleinä auringonpaisteessa. Tuomet olivat jo miltei kukkineet, ja pihlajat levittivät voimakasta tuoksuaan. Aurinko paahtoi täydellä terällään.
Janne oli muuttanut vanhan äitinsä ja nuoren vaimonsa kanssa syntymäkotiinsa. He olivat olleet maalla vasta muutamia päiviä. Vanha äiti oli kulkenut kuin unessa ja itkenyt tuontuostakin, sillä vanhat muistot olivat liian voimakkaina tuoksuneet kaikkialla häntä vastaan.