– Että minulla ei koskaan ole yksitoikkoista teidän seurassanne,
Punahilkka.
— Mutta niinhän te tietysti sanotte kaikille naisille, kapteeni, yhdelle aina erältään, eikö niin? Sehän kuuluu niin rakastettavalla! Minä olen vain ihmetellyt yhtä asiaa, ja ihmettelen sitä yhä vieläkin. Te, joka olette niin rakastettava — kuinkahan monta kertaa olettekaan rakastunut?
Sanoin tämän aivan kevyesti ja leikillä, mutta kapteeni alkoi hiukan hermostuneesti pyöritellä pieniä lumipalloja ja heitellä niitä vastapäätä olevaan kuusenrunkoon toinen toisensa viereen.
— Tahtoisitteko tietää koko totuuden, pikku neiti Punahilkka?
— Alastoman totuuden, kapteeni.
— Minä olen rakastanut toisen vaimoa.
— Se oli suuri synti se, kapteeni!
— Se synti ei minua niin suuresti huolettanut, mutta minä rakastin häntä suuresti!
— Miksi ette mennyt naimisiin hänen kanssaan? — Sanoinhan, että hän oli toisen vaimo.
— En minä ole kuuro. Mutta miksi ette pyytänyt häntä olemaan hyvä ja eroamaan miehestään ja ottamaan teidät? Sattuuhan sellaista.