— Me olemme useimmat meidän suvussamme olleet haaveksijoita, mutta se ei ole ollut hyväksi, se ei tuota onnea. Parempi nähdä elämä sellaisena kuin se on, ja nauttia siitä mitä elämä antaa, tyttöseni.
— Isä, luuletko, että Herbertin tapaiset ihmiset ovat onnellisempia?
— Herbertinkö? — isä huokasi. — Melkeinpä luulen. Herbert on joka suhteessa kunnon mies ja viisas mies. Olen iloinen, lapseni, että sinulla hänessä on niin hyvä neuvonantaja, sitten kun minä olen lähtenyt.
Kurkkuani kouristi.
— Älä puhu noin, isä. Tiedätkö minulla onkin sinulle hyvä uutinen, olen valinnut itselleni paremman neuvonantajan kuin Herbert on.
— Punahilkka, oletko sopinut Lotharin kanssa?
— En, isä, kysymys ei ole Lotharista.
— Kuka hän sitten on, Rakel?
— Älä nyt kiihdy, isä. Puhun tohtori Dahlista, hän pyysi minua eilen vaimokseen — —
— Ja sinä lupasit!