Mutta myrskyn myllertäessä ulkona laskeutuu vähitellen suuri, pyhä rauha sieluuni. Se valtaa koko olemukseni, jokainen hermo, jokainen solu minussa tuntuu kuiskaavan: Näin täytyi käydä Näin on parasta. Näin on parasta. – Vielä hetkinen, ja minun sieluni on turvallisesti kohoava täältä» läpi elementtien raivon, läpi Kuolemanlaakson, korkeuksiin – – –
Mitä nyt? Mitä nyt? — Ovelle naputetaan lujaa. Ehkä jo kauan on naputettu, vaikka myrsky on estänyt minua kuulemasta. Joko he nyt tulevat? Olenko viivytellyt liian kauan? Pidän pistooliani piilossa puseron poimuissa ja tunnen olevani turvassa.
— Kuka siellä?
— Minä se olen, Liisi. — Kamarineitsyt raottaa ovea, olen siis unohtanut lukita oven hallista kabinettiin. — Ruhtinas Darcheffsky pyytää puhutella tohtorinnaa. Hänellä on tärkeä asia.
— Onko siellä muitakin?
— Ei ole, ruhtinas on yksinään. Hänellä näyttää olevan kiire.
— Sano hänelle, että minä — — — että minä — — — en nyt voi ottaa häntä vastaan.
Liisi poistuu. Myrsky tempaa ikkunoita niin, että toinen puolikas revähtää irti kiinnityshakasesta ja paiskautuu seinää vastaan niin, että ruudut helähtävät säpäleiksi. Juuri niin, juuri niin, kuolema ja hävityshän käyvät käsikädessä! — Suljen silmäni, nojaudun seinää vastaan ja nostan pistoolin ohimoa kohden. Samassa hetkessä astuu joku kiivaasti huoneeseen, ja juuri kun minä painan liipasinta, saa käteni sysäyksen, ja luoti lentää suhahtaen seinään. Minulta koetetaan ryöstää turvani, pelastukseni, mutta minä en voi siitä luopua, en, en!
Syttyy katkera kamppailu. Ruhtinas, sillä hän se on, on voimakas, mutta minä notkea ja liukas kuin käärme. Me läähätämme kumpainenkin. Minä puristan pistoolia rintaani vasten molemmin käsin, hän koettaa ryöstää sen väkivallalla. Tietysti minä lopulta joudun häviölle, hänen voimakkaat kätensä anastavat aseen ja minä jään lattialle polvilleni hervottomana ja läähättäen. Kuinka hän saattaa olla niin julma! Eikö hän voinut sallia minulle tätä pelastusmahdollisuutta! Kirvelevät kyyneleet sokaisevat silmäni. Ruhtinaskin seisoo kiivaasti hengittäen, ja käännellen pistoolia kädessään. Hän mutisee jotain itsekseen.
— Ruhtinas Darcheffsky?