Tuonne, missä ihmismeri levotonna kuohahtaapi, kutsuu meitä nuori veri, aatos sinne samoaapi. Siellä toivon touko terii, tunne suuren tuoksun saapi.

Taas laiva vettä viiltää, taakse jää kauaksi kupooleineen monasteri. On päivä kirkas, päilyy tyyni meri ja autereista ilma kimmeltää.

Oi, kaunis näky, tornit luostarin
kun päivä kimalluttaa loistokkaana!
Se hohtaa romantiikan kultamaana
ja mielen ammoisiin vie aikoihin.

Mut katso kaukaa! Unta vain se on kuin itse romantiikka, kaunis haave. Jos luokse käyt, kuin kaihisilmä aave se sieluusi luo kylmän ahdingon.

NEITO KAIVOLLA

MIKSI KATSOT, KAUNIS IMPI?

Miksi katsot, kaunis impi?

Katsot kauniilla hymyllä, pehmehillä piirtehillä, silmies sinellä katsot, kutriasi kultavyöllä pohjahan polon sydämen, synkän sielun sokkeloihin.

Aikoisitko auringoksi miehelle murehiseile, päivän maille päästäjäksi, tulen tuojaksi tupahan?