Vaiko viedä viimeisenkin tahdot multa tarmon, järjen?
Miksi katsot, kaunis impi?
KUU HOHTI YLITSE TIENOON.
Kuu hohti ylitse tienoon ja kukkaset tuoksua loi. Yön suvisen henkehen vienoon se laulujen tenhoa toi.
Kylä nukkui, raatajaväki
yönunesta voimia joi.
Myös sielumme unia näki
ja kauniita kuvia loi.
Tuli aamu. Virkeänä työhön
kylä nousi, nurkunut ei.
Minä aamulla heräsin yöhön.
Uni pois minun riemuni vei.
NEITO KAIVOLLA.
Olin matkan vaivoista väsynyt ja kaipasin kirkasta vettä, oli hiki otsalla helmeillyt, ei maantiellä lieviketlä.
Sinä vettä lähteestä ammensit
ja toit mulle janooni juoda.
Vaan, armas, kuinka sa kaunihit
voit sieluuni silmäs luoda.
Sinä neito kaivolla kaunoinen
loit lumoihin kulkijan rinnan,
toit elämän vettä. Mut vilveestä sen
sain maksaa ma kalliin hinnan.