Ja kun vartuin vanhemmaksi pois ei mennyt heikko henki.
Kerran lehti kellastuu, lakkaa laulumieli, nurmi nuutuu, lahoo puu, soipi kuolon kieli.
LAULA, LAULA, LAPSONEN.
Laula, laula, lapsonen, kevään kukkamailla, sorjan saat sa sävelen, soraääntä vailla!
Laula, laula vieläkin, suuri ihmislapsi, kunnes syksyn vihmoihin hopeoituu hapsi!
UUNNAVUONNA.
"Kun on usva uunna vuonna, niin on halla heinäkuussa."
Vanha vuosi, vaivan vuosi, paljon riisti, vähän suosi, hallan toi se toukomaille. riemua jäi rinta vaille.
Kussa kulki, viljan polki,
kaatui onnen kaunis olki,
murtui nuori lemmen heinä.
Kuura kiilsi kyyneleinä.
Aatos arka, henki heikko,
pelotteli öinen peikko,
suuri suru, vaiva, huoli
mulle arkun kantta vuoli.