— Ei mitään, eres miekka Kuninkattaren vihollisia vasten, sanoi
Artabani.
— Ei mitään, eres ihmettelemistä, jonka saattaa Kuninkattaren läsnä oleminen, lausui Assari.
— Orjat, sanoi Semiramis, kaikista hovilaisista te kolme teitte minulle kalleimmat lahjat, ja minä en ole kiittämätöin teitä kohtaan. Sinä tarjosit minulle miekkaa vihollisiani vasten; ota tämä käsky, vie se sotajoukon Päämiehelle, joka on leirissä Babylonian muurein ympärillä! ja sinä näet, mitä hän sinulle tekee. Sinä tarjosit minulle elämääsi varjeluksekseni; anna tämä käsky Kaupungin Päämiehelle, ja olet näkevä, mitä seuraa. Mutta sinä, Assari, lahjoit minua ihmettelemisellä, jonka saattaa sinulle läsnä oloni; vie siis tämä käsky hovin orjien Peräänkatsojalle! ja olet näkevä, mitä tulee.
Ei milloinkaan Semiramis ollut näin iloinen, näin riemuinen, näin ihanainen, ja ei milloinkaan Ninus ollut häneen näin mieltynyt. Ihanaisuutensa Kuninkaan silmissä ei silloinkaan tummennut, kuin käski leikata kaulan orjalta, joka ei kerinnyt niin kiirusti toimittaa käskyänsä.
Huolimatta tästä mitättömästä asiasta, Ninus vaan haasteli Semiraminsa kanssa, kunnes lähestyi ilta, ja sen keralla komia pito. Semiramin saliin tultua, orja antoi hänelle lautaisen, jossa oli rangaistun orjan pää. "Hyvä! sanoi hän katsellen sitä; aseta tämä pää kartanolle seipään nenään, kaikkein nahtäväksi, ja ole sinä siellä, ettäs ilmoittaisit jokaiselle, että se, jonka pää tämä oli, vast'ikään oli elävä, vaan ei totellut sanaani, ja samassa oli kuoleman oma."
Pito oli tosin komia: herkullinen pöytä oli valmistettu ryytimaassa; Semiramis vastaan otti orjallisia vieraitansa Kuninkaallisella jalouella ja armolla; hän lakkaamatta haasteli Ninuksen keralla, ja osoitti hänelle suurimman kunnian.
— Sinä olet ulkovaltakunnan Kuningas, sanoi Semiramis, ja tulit minua tervehtimään. Velvollisuuteni on tervehtyksesi tehä sinulle mieluiseksi.
Koska annettiin ruoka, Semiramis suotten pani vieraat istumaan ei arvon mukaan. Ninus pääsi alimmaiseen pöyän päähän. Hän ensimmäiseksi nauroi tätä Kuninkattaren mielentekoa, ja kaikki hovilaiset, seuraten hänen esimerkkiä, murisematta tottelivat Kuninkattaren tahtoa. Viereensä istumaan pani Semiramis kolme veljestä Kaukaasiasta.
— Ovatko käskyni toimitetut? kysyi hän veljeksiltä.
— Toimitetut, oli vastauksena.