Hän tempasi kätensä, jota Kuninkas suuteli.
— En anna anteeksi, sanoi hän kovalla äänellä, senlaista käytöstä orjalta. Valmistai kuolemaan, järetöin!
— Sinä mieletöin lapsi, sanoi Ninus, yhä seissen polvillansa, leiki itselles, jos tahot, vaan katso kohta loppuu vallituksesi.
— Ja sinä et suutu, sopotti Semiramis, siitä, mitä minä tuossa paikassa käsken?
— En suutu, vastasi Kuninkas.
— Orjat! sanoi Semiramis korkealla äänellä, ottakaatte kiini tämä mies — tämä Ninus.
Ninus nauroi, antaisii orjien käsiin.
— Saattakaatte häntä linnan kartanolle valmistakaatte kaikki hänen kuolemaksi, ja vuottakaatte käskyjäni.
Orjat tottelivat, ja Ninus nauraen meni linnan kartanolle. Siellä näkivät he tottelemattoman orjan pään. Semiramis tuli nastaalle. Ninus sallei sitoa kätensä.
— Kiirehi linnaan, Sepiiri, sinä. Artabani, jouu nopeasti sotaväen luokse, mutta sinä, Assari, varjele kaikki linnan portit!