8. II. kello 1/2 2.
Olen kyynelsilmin lukenut kirjeitäsi. Järjestäessäni papereitani löysin erään äitini kirjeen, johon sinä olit liittänyt muutamia rivejä. Se oli lähetetty pari päivää ennenkuin läksin kukkuloiltani: "Kaikki ajatukseni ovat sinun luonasi, oi rakkahin Jacopo. Rukoukseni ja ikuinen ystävyyteni seuraavat sinua aina. Olen aina ystäväsi, rakkahin veljesi; sielunikin tahdon jakaa kanssasi."
Toistan ehtimiseen noita sanoja ja olen syvästi liikutettu. Tahtoisin heittäytyä kaulaasi ja kuolla sylissäsi. Hyvästi! hyvästi. Tulen kyllä takaisin.
Kello 3.
Menin sanomaan jäähyväisiä Parinille. "Hyvästi", sanoi hän minulle, "onneton nuorukainen. Ylevät intohimosi tulevat aina ja kaikkialla sinua seuraamaan, tyydytystä et voi koskaan löytää. Tulet aina olemaan onneton. En voi lohduttaa sinua neuvoillani, sillä ne eivät lievennä edes omaa tuskaani, jolla on sama alkulähde. Ikä on kuihduttanut jäseneni, mutta sydän on vielä nuori. Ainoa lohdutus, minkä voin sinulle antaa, on osanottoni; se on sinua kaikkialla seuraava. Jonkun ajan kuluttua en enää ole elävien joukossa, mutta tule haudalleni, ehkä olet siellä löytävä lohdutusta tuskissasi, ehkä voit vielä kuolemanikin jälkeen tuntea osanottoni." Aloin itkeä katkerasti ja läksin. Hän seurasi minua katseillaan pitkän käytävän päähän poistuessani, ja kuulin hänen vielä kerran väräjävällä äänellä sanovan; "Hyvästi".
Kello 9 illalla.
Kaikki on valmista. Hevoset tulevat puolenyön aikaan. Lepään riisuutumatta, kunnes ne ovat täällä, sillä tunnen itseni kovin väsyneeksi.
Hyvästi niin kauan, Lorenzoni. Kirjoitan nimesi ja tervehdin sinua suuremmalla hellyydellä kuin koskaan. Taikauskoinen pelko valtaa mieleni. Näemmekö enää koskaan toisiamme? Oi, en voi kuolla näkemättä sinua vielä kerran, sinua ja Teresaani. Tahtoisin viimeisen kerran kiittää teitä, mutta minä pakenen tietämättä minne kohtalo minua kuljettaa, sillä onneton rakkauteni turmelisi Teresan rauhan ja hänen perheensä onnen. Alpit, valtameri, kokonainen maailma eroittakoot meidät toisistamme, jos se on mahdollista!
Genova, 11. II.
Kuinka ihana onkaan aurinko täällä! Kaikki jäseneni värisevät suloisesta mielihyvän tunteesta, nauttiessani tämän säteilevän taivaan ja terveellisen ilman kirkkaudesta. Olipa hyvä, että läksin. Jatkan matkaani muutaman tunnin kuluttua. En voi vielä sanoa, missä pysähdyn ja milloin matkani päättyy, mutta tämän kuun 16:ntena olen Toulonissa.