Alessandria, 29. II.
Nizzasta en lähtenytkään Ranskaan, vaan Monferratoon. Tänä iltana olen Piacenzassa. Torstaina kirjoitan Riministä. Silloin enemmän. Hyvästi nyt.
Rimini, 5. III.
Kaikki häviää näköpiiristäni. Olin toivonut täällä tapaavani Bertolan [samanaikainen paimenrunoilija. Suom.], sillä pitkään aikaan en ollut saanut häneltä kirjettä. Hän on kuollut.
Kello yksitoista illalla.
Minä tiesin sen: Teresa on vihitty. Sinä vaikenet, sillä et tahdo antaa minulle kuolinhaavaa, mutta sairas valittaa taistellessaan kuolemaa vastaan, ei enää senjälkeen kun kuolema jo on hänet voittanut. On parempi, että kaikki on selvää. Nyt olen minäkin tyyni, uskomattoman tyyni. Hyvästi. Rooma vetää minua vastustamattomalla voimalla puoleensa.
* * * * *
Seuraavista riveistä, jotka Jacopo kirjoitti samana iltana, käy ilmi, että hän heti oli päättänyt kuolla. Muutamissa muissakin löytämissäni papereissa on hänen viimeisiä ajatuksiaan, jotka vahvistivat hänen päätöstään. Julkaisen ne aikajärjestyksessä.
* * * * *
Näen jo edessäni päämäärän. Jo kauan sitten on päätökseni, sen toteuttamistapa ja paikka ollut minulle selvillä. Päiväkään ei ole enää kaukana.