sarvet suorahan suvehen, pursto perin pohjaisehen.
Silloin huomaa hän, että on aika jo kiireesti
nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän, saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä.
Nuorikko panee sukkelasti hameensa nauhat kiinni, pyyhkäisee kasvoiltaan pois tukkansa ja alkaa puhaltaa tulta päreeseen hiilistä. Mutta tuli ei ota syttyäkseen. Lienevät hiilet tulleet huonosti kätketyiksi eilisiltana, vai mikä niillä. Kylläpäs ne muulloin päreen tuleen tupsauttivat. Ei auta muu kuin mennä kaivelemaan miesten taskuista
— piitä pikkaraisen tauloa taki vähäisen.
Tuluksilla nuorikko »iskee tulta tuikahuttaa», ja kohta roihuaa päre pihdissä.
Jo on aika muuta nuorempaa väkeä herätellä, sillä
suur' on läävä läänittävä, karja suuri katsottava.
Hiljaa supatellen ja virsuja jalkaan työnnellen siitä läävään lähdetään. Pitkän yökauden ovat lehmät, hevoset ja lampaat odotelleet
heinän hienon heittäjäistä, apilan ojentajaista,