ja siksipä oven avautuessa tulijoita tervehtääkin nälkäinen ammunta ja hirnunta. Sakea höyry tunkeutuu läävästä ulos. Läävä on niin matala, että isommat ihmiset saavat melkein kyyryllään heitellä lampaille tupposia ja kantaa sioille purtiloita.
Sill'aikaa kuin toiset nuoret naiset olivat läävässä, niin
— piika pikkarainen, vaimo valkeanverinen, pesi siitä pitkät pöyät, laajat lattiat lakaisi, vastasella varpaisella, luutasella lehtisellä; ammueli rikkasensa vaskisehen vakkasehen.
Ja koska häntä oli varoitettu tunkiota talon lähelle tekemästä, niin hän
vei ne ulos usta myöten, perimmäisen pellon päähän, pellolle pihoa myöten, alimmaisen aian suuhun.
Läävästä palaava naisväki löytää siis siivotun tuvan ja muut aikuiset ylhäällä. Pari lastakin on herännyt. He kärhentelevät paitasillaan vanhan emännän ympärillä pyydellen:
anna leipeä kätehen, vuole voita leivän päälle!
Miehet kaivelevat kirveitään ja puukkojaan ruvetakseen puhdetöihin. Naisväestä taas useimmat liikkuvat joko suuruspuuhissa tai lastensa tarpeita tyydytellen. Toiset korjailevat vaatteita tai kehräävät.
Nuorin miniä jää vielä suuruksen syötyä oluthaarikoita, piimätuoppeja ja puuvateja keräämään — höyrysihän hänellä jo kuuma vesi puukaukalossa ja olihan astiain pesua varten hiekat ja huosiamet varattuna, — kun jo muut olivat muille töille lähteneet. Taikinanpanopuuhissaan
anoppi aitasta tulevi jauhovakka kainalossa.