Mieleen johtuu talonväen paremmat ruuat. Ehkäpä sieltä orjallekin jokunen parempi siru annettaisi. Siksipä pyyteleekin hän päivää jouduttamaan aikaa kotiin päästäkseen:
kule päivä kuusikolle, viere vehnä vitsikölle, karkoa katajikolle, lennä leppien tasalle, päästä paimenta kotihin voivatia vuolemahan, rieskoa repäsemähän, kakkaroita kaivamahan.
Karja on tuskin kerinnyt hävitä ensimäisen harjun taakse, kun talonväki unohtaa sekä karjan että paimenen. Naisväen on lampaat saatava kerityiksi ennen suurusta, että suuruksen jälkeen kerittäisiin miesten mukana kaskelle ja saataisiin lampaat viereiselle pellolle mukaan. Vanha emäntä, joka aina askareen kulkua valvoo, käskee nytkin muistaen lampaat juottamattomiksi erästä miniöistään:
ota korvonen olalle, vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle!
Muistaen kiireen huutaa hän vielä miniän jälkeen:
tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla viikon veellä viipymättä!
Kohta ovatkin lampaat kerityt. Naiset keräytyvät kaivolle pestäkseen ihviset kätensä puhtaiksi. Miesväki, josta useimmat olivat olleet aivan lähettyvillä valmistellen peltokaluja ja tahkoten kirveitä
Kuutehen kovasimehen
seitsemähän sieran päähän,
saapuu samassa suurukselle. Mutta vanhaa isäntää ei näy. Aamulla hän, kertoo Annikki,
otti ongen taskuhunsa, väkärauan väskyhynsä