Oikea suomalainen laulun ja soiton puu on kuitenkin koivu, runollisin, kesäisin ja neitseellisin kaikista puulajeistamme. Se se jätetään ennen muita käen kukuntapuuksi, siitä saadaan soiva koppa Väinön kanteleeseen, niinkuin kerrotaan ihanassa koivahaisen runossa (44:n alussa). Koivu ja käki, kevät ja kesäisen ikävän kajahtelu lehdoissa, siinä lyyrillinen Kalevalan tunnelma, jolle tavataan vertauskohtia myöhemmässä lyriikassamme, sekä suorasanaisessa että runomittaisessa. — Muista puulajeista näyttää pihlaja olleen enimmin suosittu ja rauhoitettu. Se oli »pyhä puu» ja »pihapuu», niinkuin on vielä tänä päivänä itäisimmässä Suomessa.
»Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät lehvät oksasilla, pyhät oksat pihlajissa, marjaset sitäi pyhemmät.»
Pihlajata käytettiin myöskin arpapuuna, ennustamassa tulevia asioita. Omenapuu näyttää vaikuttaneen suuresti suomalaisten kauneusaistiin hedelmillänsä, sillä »omenaksi» tai »kultaomenaksi» nimitetään Kalevalassa usein sitä, mikä on kalleinta, rakkainta tai kauneinta, olipa se sitten pikku lapsi, nuori neitonen tai arvokas eläin.
Tavallisten viljalajien — rukiin, vehnän, ohran, kauran, pavun ja herneen — esiintyminen osoittaa puolestaan maanviljelyksen edistyneisyyttä, samaten kuin kaskeaminen ja pellonkyntö. Ainakin ohra näkyy viihtyvän hyvästi poltetussa maassa, sillä siitä mainitaan nimenomaan:
»Kasvoi ohra mieltä myöten, tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.»
— Tarkemmin kuin minkään muun viljelyskasvin käyttely on kuvattu liinan kylvö, kyntö, kasvaminen, perkaaminen ja rihmaksi valmistaminen runossa 48. Nauris, kaali ja humala mainitaan myös Kalevalassa syventymättä niiden viljelysmuotoihin.
Metsämarjoista tavataan mansikka, puola, mesimarja, vaapukka, karpalo, muista kasveista kaisla, ruoko, saraheinä, kanerva, matara, apila, vehka, lumme, kultalumme ja putki sekä lukemattomat nimettömät kukat ja heinät, joista mehiläinen käy mettä imemässä. Mansikka kasvaa tietysti »mäellä», punapuola »kankahalla», karpalo »suolla», lumme »lammin päällä», saraheinä »sammalessa» j.n.e. Satumaiseksi on marjoista muodostunut ainoastaan se punapuola, jonka syöminen tekee Marjatan raskaaksi. Se oli kooltaan suurempi ja kannaltaan kiinteämpi kuin tavallinen puolukka:
»On marja näkemiänsä, ylähähkö maasta syöä, puola ilmoin luomiansa. alahahko puuhun nousta.»
Alhaisemmista kasvilajeista mainitaan ainakin sieni ja naava.
* * * * *