Hän tuokoon hyytä ja jäätä Pohjolasta, missä sitä on paljon, siellä kun
hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljennessä, hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat, hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat.
On selvää, että tällaiset sanat toisinaan vaikuttavat virkistävästi sairaan mielentilaan: yhä toistuva jään ja hyyn mainitseminen esim. tuottaa virkistävää vastavaikutusta palohaavoja kärsivän sairaan tuskiin. Niinikään silloin kun runsaan verenvuodon ehkäisemiseksi luetaan:
huuan hiiestä patoa, jolla verta keitetähän, hurmetta varistetahan ilman tilkan tippumatta, punaisen putoamatta,
saadaan sairaassa verta jähmetyttävä pelonalainen tunne syntymään.
Usein täytyi kuitenkin loitsijan tuntea, että hän ei yksin kyennyt tointansa suorittamaan, vaan hänen täytyi pyynnöillä ja rukouksilla kääntyä jonkin jumalan tai haltijan puoleen. Kerta toisensa jälkeen toistuu loitsuissa ihmisen nöyrä tunnustus:
en puhu omalla suulla, josp' on suu suloisin, puhelen Jumalan suulla, suloisempi suu Jumalan,
tai:
Kun ei lie minussa miestä, onp' on taatto taivahinen, pilven päällinen Jumala, joka miehistä pätevi, urohista kelpoavi!
Niinpä esim. tautia pois manatessa toisinaan pyydetään Kivutarta eli Kiputyttöä ottamaan taudit huostaansa, viemään ne Kipuvuorelle ja siellä keittämään tai painamaan ne kiven sisään: