Kiputyttö, Tuonen neiti, — ota kivut kippahasen, vaivat vaskivakkasehen, kivut tuonne vieäksesi, vammat vaivutellaksesi keskelle Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulata, siellä keittäös kipuja, pikkuisessa kattilassa, yhen sormen mentävässä, peukalon mainittavassa. Kivi on keskellä mäkeä, reikä keskellä kiveä, — siihen kivut kiskotahan, pahat vammat vallatahan
Tärkeissä paikoissa loitsija aina kääntyykin jonkin jumaluuden puoleen.
Itse Väinämöinenkin pyysi Ukolta apua parantaessaan kalevalaisia
Pohjolan emännän lähettämistä taudeista:
Oi Ukko ylijumala, pilven päällinen jumala tule tänne tarvittaissa, ajaite anottaessa nämä tuskat tuntemahan, hätäpäivät häätämähän.
Samoin vanha ukko, joka Väinämöisen polvenhaavan paransi, rukoili:
Oi Ukko ylinen luoja, — tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa, tunge turpea kätesi, paina paksu peukalosi tukkeheksi tuiman reijän, paikaksi pahan veräjän.
Monen monia muita jumalia ja haltioita, osittain tekaistuja, osittain todella oleviksi ajateltuja, loitsija lisäksi pyytää avukseen. Kun Lemminkäisen äiti parantelee poikaansa, niin hän pyytää Suonetarta asettelemaan suonet ehjiksi paikoilleen:
Suonetar sorea vaimo, — siallensa suonet laita, asemellensa aseta, suutatusten suuret suonet, valtasuonet vastatusten, limitysten liutasuonet, pienet suonet pääksytysten.
Lisäksi hän pyytää Suonetarta kasvattamaan kalvoa, missä se on särkynyt; solmielemaan, mistä se on katkennut; siihen verta lisäämään, mistä sitä on pois päässyt; mistä luu luhoksi mennyt, siihen luuta lisäämään; mistä lihaa lähtenyt, siihen lihaa liittämään.
Kun Ilmarisen emäntä keväällä laskee karjansa laitumelle, rukoilee hän Suvetarta, Etelätärtä, Hongatarta, Katajatarta, Pihlajatarta, Tuometarta, Mielikkiä metsän emäntää, Tellervoa Tapion neittä katsomaan hänen karjaansa, varjelemaan sitä soista soiluvista, lähtehistä läilyvistä, antamaan sille ruokaa ja juomaa metsässä, että se hyvin säilyisi ja paljon maitoa kantaen illoin kotiin saapuisi. Jos karhu sen kimppuun pyynnöistä huolimatta pyrkisi, tulisi Ukon muuttaa karja kiviksi ja kannoiksi. Useat rukousluvut ovat hyvin kauniita. Viittaan esim. metsämiehen lukuihin. (14 runo).
Toisinaan loitsija ei käytä ainoastaan sanoja, vaan tarvitsee joskus rohtojakin. Kun Lemminkäisen äiti oli saanut poikansa jo muuten terveeksi, henkeä vain enää puuttui, niin hän pyysi mehiläistä, paraitten voiteitten tuojaa, hakemaan tähän tarvittavia lääkkeitä: