Jos toivottiin saunalla olevan erikoisen menestystä ja onnea tuottavan tai tauteja parantavan vaikutuksen, tuli se eri lailla lämmittää. Valmistaessaan Ilmarista Pohjolaan kosimaretkelle hänen sisarensa
Annikki hyvänimikkö lämmitti saloa saunan puilla tuulen taittamilla, ukon ilman iskemillä; kivet koskesta kokosi, saattoi löylyn lyötäväksi, veet lemmen lähtehestä, heraisesta hettehestä.
Veden ympäröimällä kivellä arvellaan niinikään olevan voimakkaan vaikutuksen. Lähtiessään Pohjan neittä kosimaan Lemminkäinen varustelee itseään Pohjan kansan taikoja vastaan
tien kahen jakaimessa sinisen kiven selässä — kosken kopruilla kovilla veen vankan vääntehessä.
Vesikivellä Tuonelankin akka kutoi nuotan, millä koetettiin estää Väinämöisen poispääsyä; siellä takoi Ilmarinen suitset, joilla hän suisti Tuonen karhun.
Kun iso tammi, joka oli pidättänyt pilvet juoksemasta, oli kaadettu, saatiin sen oksista ja lehdistä onnea tuottavia kappaleita:
kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taijan, kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.
Samanlainen ajatus: luulo ihmisen ulkopuolella oleviin ja ihmisen tietämättä vaikuttaviin voimiin, mutta joita ihmisen tuli koettaa päästä hallitsemaan, on sekä loitsun että taijan pohjana. Tällainen ajatus näkymättömistä voimista synnytti myös ajatuksen teoista ja tapahtumista, jotka ihmiselle hänen omilla voimillaan olivat mahdottomia suorittaa.
Suuri voima ajateltiin loitsijalla olevan hallussaan. Luulisi siis, että loitsutaitoisen ihmisen oli turvallinen kulkea, sillä tuskin oli sellaista paikkaa, mistä hän ei luvuillaan olisi selviytynyt. Luonnonesteet hänen edestään väistyivät, vaarat kaikki vältettiin, vihamiehensä hän saattoi loitsia kuolleeksi kiveksi. Mitä enää olisi kaivattu? Mutta sittenkin elämä oli hyvin turvatonta. Olihan toisellakin samanlainen voima hallussaan. Eihän voinut sanoa, missä jonkun kateellisen silmä oli menestystä ehkäisemässä, missä vihamies väijyi voimakkaat sanat kielellään tai milloin näkymätön pahan haltijan isku oli kohtaava. Pelon alaista oli elämä: joka askeleella, joka paikassa sai olla varuillaan, vähänkin liikkuessaan tuli varustaa itseään niin voimakkailla taljoilla ja loitsuilla kuin kukin taisi ja pieninkin onnettomuus todisti pahojen voimien olevan liikkeessä ja pyrki mieltä masentamaan.