syötä vierasta sanoilla kunnes keitto kerkiävi.
Ja mikä tarkka mielentilojen ilmaisumuotojen tunteminen näkyy neuvosta: kun tuot puita tupaan, niin laskiessasi niitä sylistäsi
heitä halko hiljallensa kovasti kolajamatta taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi vihoissasi viskelevän, kiukussa kolistelevan.
Jännittävää odotusta, mikä jo esiintymisessä näkyy, kuvataan Ilmarisen kotona, kun sinne poikaa odotetaan morsiamineen saapuvaksi: vanhojen silmät vuotavat vettä pitkästä tuijottamisesta, nuorten jalat väsyvät ulkona odotellessa ja lasten jalkoja palelee, kun he vasta sulaneilla seinuksilla seisovat:
silmät vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa, polvet nuorilta nojuvi veräjillä vuottaessa, lasten jalkoja paleli seinuksilla seisoessa.
Kansansa suuren heikkouden rakentaa riitaa naapurinsa kanssa pienistä asioista osoittaa laulaja tuntevansa, kun hän kertoo, mistä Kalervon ja Untamon veljekset joutuivat sotaan keskenään:
Untamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen, Kalervoinen verkot katsoi, kalat konttihin kokosi; — Kalervoinen kauran kylvi Untamon tuvan ta'aksi, Untamolan uljas uuhi söi Kalervon kaurakylvön, Kalervoisen kärtsä koira repi uuhen Untamolta.
Vaikkakin todellisuutta liioitteleva tai muuten muutteleva mielikuvitus Kalevalassa onkin hyvin voimakas, ei sieltä kuitenkaan puutu tarkkaa silmää tekemään havaintoja ulkoisesta elämästä ja hienoa aistia erittelemään erilaisia sieluntilojakin, ei myöskään kykyä niitten esittämiseen.
IHMINEN JA LUONTO KALEVALASSA
Esittänyt F.A. Hästesko