Mies uuras kannustaan, kas, vettä valaa multaan,
puutarhan rinteelle kun lahden takaa tultaan
luo himmeätä kuu.
Niin vehryt tarha on, kuin hopeaan ja kultaan
kaikk' kasvit verhoutuu.
Mut hiljaa muurin puoleen viiniköynnös taipuu —
ja tulppaanien lehdet kurttuun yhä vaipuu,
kun suihku pisaroi.
Pois niityn taakse ääni paimentorven haipuu,
se viime kerran soi.
On ovi vihreä jo kiinni kiurun majan —
ruislintu kuhilaassa laulaa hetken ajan
ja sirkat sirittää.
Niin liki maata pääskyn, sateen ennustajan,
Pan lentoon lähettää.
(Suom. Lauri Viljanen)
JOHAN GABRIEL OXENSTIERNA (1750—1818):
Mieteruno.
Ihminen sen harvoin tuntee muissa, mitä tuntenut ei itsessään, eikä herää säälin hellyyskään, suruissa jos samoin koetuissa sill' ei oikeata lähdettään. Puu, mi palsamia alla kantaa kaarnan läpipääsemättömän, samanlainen siinä on kuin hän: vasta lääkkeen voiman, mehun antaa viiltämänä raudan terävän.
(Suom. Elina Vaara)
ANNA MARIA LENNGREN (1755—1817)
Muotokuvat.