— Maa eikö jo haavoja lääkitsemään
väsy, joita sen lapset löi?
Se on virunut vuosia verissään.
Se vieläkö hedelmöi?
Miten kenttäharmaasta ihminen
hyvä, onnellinen saa?
Miten keskeltä voi veren, ruumiiden
uus versoa kukkiva maa?
III.
Kun saksalaiset poistumahan oli seudulta valmihit, joka hedelmäpuun nyt puhkeavan sai kaataa sapöörit.
Myös sortunut kirveen iskuihin
oli puu satavuotinen.
Yhä jokunen säie kuitenkin
piti kiinni juurista sen.
Ja eleellä gallialaisella soi
nyt parhaan mehunsa maa
puun juuriin, että kauneimmin voi
se kuolossa kukoistaa.
Kukat ruhtinaalliset haavainen puu kohotti ilmoihin kuin elämän säihkyvän, voitollisen näky ylväs: Uhallakin!
(Suom. Elina Vaara)
PÄR LAGERKVIST (1891—1974)
Kauneinta on hämärtyissä.