Kaikki köyhää, kuihtuvaa sen rinnalla on maailmassa, että syntyvä on taasen elo uuteen muotohon. Nuoren, uuden kukinnassa kaikki on.
(Suom. Elina Vaara)
Kuiva puu.
Puu kuivettunut taivahalle nosti
viel' oksan viherjöivän, viimeisen.
Kuin fakiiri se jäykistynein käsin
huus' rajun rukouksen:
Te mustat pilvet, huudan puolehenne!
Vain vettä, niin käyn jälleen kukkimaan!
En ole kuollut, lehdin vielä — enkö
ma kuki enää milloinkaan?
Mut vastaus ei sadevirroin tullut,
vaan salamoin. Niin taivas sääti sen.
Ja koko puu kuin suuri kukka hehkui,
kuin jättikukka tulinen.
(Suom. Elina Vaara)
GABRIEL JÖNSSON (1893—1984)
Impromptu.
Nukut takana ikkunan kuuden, näen seitsentähden sun ylläs. Lie vähän se aatokselle, mut kuitenkin on sydän kylläs.