Ja taivaalta tähtiterttu
ihan riippuu poimijan käteen,
nukentalosi ikkunoihin
luo seitsenkertaisen säteen.
Lie vähän se aatokselle, mut kuitenkin on sydän kylläs. Sa oothan mun rakkauteni, kuvat ikuisten tähtien ylläs.
(Suom. Elina Vaara)
GUNNAR MASCOLL SILFVERSTOLPE (1893—1942)
Rovio.
Milloin päivän sätehet alkoi paistaa tuoden kevätvalon, isäni mun poltti lehdet menneen vuotiset.
Liekki paloi suhisten.
Savu nousi lehtein
poltettujen
sinivuokon kalpeahan
valoon ilmojen.
Iltaa samankaltaist' ei.
Ojan vesi loisti
ruusuisena.
Tuuli hiljaa yöhön lintuin
hauraat äänet vei.
Tunteissani tuoksun sen vavahdan ma vielä onnellisna. Kodin kalvas kevät siintää yöstä muistojen.
(Suom. Elina Vaara)