Pääskylle.
Pääskynen, pieni,
Miksikä meille
Aina kesiksi
Leutosi luot?
Miksikä tänne,
Pohjolan maille,
Aina suviksi
Lempesi suot?
Laaksoset siellä,
Koissasi, armas,
Eivätkö aina
Loistelekaan?
Eikö myös taivas,
Rikkahin riemuin,
Paistele sulle,
Kirkasna vaan?
Eivätkö immet,
Palmikkopäiset,
Aina ilolle,
Lempeä tuo?
Poikoset myöski,
Leikissä lemmen,
Eivätkö aina
Riemuja suo?
Käköiset siellä,
Armahat linnut,
Eikö huhuille,
Laulelekaan?
Eikö myös ruusut,
Kukkakedoilla,
Laksoissa loista,
Hohtelekaan?
Tyynöset lammit,
Lauhkeat rannat
Taivoa, maata
Eikö kuvaa?
Eikö myös kaste
Taivahan mettä
Lehdille, maille,
Nurmelle kaa?
Lämpimät päivät,
Auringon ruskot,
Huilut ja soilot
Meiltä katoo;
Pois sinä lennät
Kotihin jälleen:
Luoja sen tiennee,
Tulletko taas!
Kuule sä armas,
Sinne kun joudut,
Kaikille kuisku
Korvihin näin:
Pohjolan maalla,
Suomen saloilla,
Talven majoiss' on
Lempeä myös.
F. Polen.
Lintuselle.