"Missä asuu hän sitten?" tiedusti kuninkaan poika.

"Oh, hän asuu kolmesataa peninkulma toisella puolen tuota suurta vuorta, joka sinertää tuolla taivaanrannalla!" sanoi hiisi.

No, kuninkaan poika lupasi tuoda sen kauniin neidin, ja pääsi nyt pois hengissä. Mutta kun hän tuli ulos, niin ei kettu tietysti ollut hänelle lempeä.

"Nyt olet sinä taas laittanut itsellesi kauniisti", sanoi kettu, kun olisit totellut minua, niin olisimme voineet olla kotimatkalla jo aikaa sitten. Tuskinpa tahdon nyt enää olla kanssasi kauempaa.'‘

Mutta kuninkaan poika rukoili niin sydämmellisesti ja lupasi, ei koskaan tekevänsä muuta, kuin mitä kettu tahtoi, jos tämä vaan tahtoisi seurata häntä. Vihdoin antoi kettu myöten, ja he tulivat jälleen hyviksi ystäviksi; sitten jatkoivat he taas matkaansa, ja vihdoin viimeinkin tulivat sinne, jossa tuo kaunis neiti oli.

Nyt sanoi kettu; "Sinä olet kyllä luvannut vakaasti, mutta minä en kuitenkaan uskalla päästää sinua sisälle hiiden tykö; tällä kertaa täytynee minun mennä itseni." Sitten meni hän sisälle ja hetkisen kuluttua tuli ulos neiti mukanansa, ja sitten matkustivat he jälleen takaisin samaa tietä kuin olivat tulleetkin. Tultuansa sen hiiden tykö, jolla oli hevonen, ottivat he sekä sen että komeimmat suitset, ja tultuansa sen hiiden tykö, jolla oli lehmus ja lintu, ottivat he sekä lehmuksen että linnun ja matkustivat niiden kanssa pois.

Hetken aikaa kuljettuansa tulivat he ruispellon tykö; nyt sanoi kettu:

"Minä kuulen humun; nyt pitää sinun matkustaa edelleen yksinäsi; minä tahdon pysähtyä tähän hetkeksi", sanoi hän. Sitten pukeutui hän rukiinolkiseen pukuun, ollen olevinansa saarnamies, joka seisoi siinä ja saarnasi. Ei aikaakaan niin tulivat kaikki kolme hiittä kiidättäen ja luulivat tapaavansa heidät kiinni jälleen.

"Oletkos nähnyt kenen kulkevan tästä ohitse, mukanansa kaunis neiti, kultasuitsinen hevonen, kultalintu ja kullattu lehmus?" kiljasivat he hänelle, joka seisoi ja saarnasi.

"Kuulin äidinäitini äidinäidiltä, että tästä oli kulkenut semmoinen seura ohitse, mutta se tapahtui entisenä hyvänä aikana, jolloin äidinäidin äidinäiti leipoi killinginkakkuja ja antoi killingin takaisin?"