"Minun täytyy pysyä täällä ulkopuolella kaupunkia, sillä koirat ovat niin vastuksellisia", sanoi kettu, ja sitte virkkoi hän, missä kuninkaan pojan veljet oleksivat ja mitä he toimittivat. "Mutta jos menet sinne sisään, niin et tule pitemmälle, et pitemmälle sinäkään", sanoi hän.
Kuninkaan poika lupasi ja löi kättä sen päälle, ettei hän mene sinne sisälle, ja sitten erosivat he. Mutta kun hän tuli ravintolan luo ja kuuli, mikä ilo ja hupaisuus siellä oli, niin piti hänen ilman mitään päästä sisälle, ja tavattuaan veljensä, nousi ilo ylimmilleen, jotta hän unhotti sekä ketun että matkansa, linnun ja isänsä. Mutta hänen siellä hetken oltuansa, tuli kettu — tämä oli kuitenkin uskaltanut kaupunkiin sisälle — ja raotti ovea, sekä iskien silmää kuninkaan pojalle, muistutti, että heidän oli nyt lähteminen. Nyt tuli prinssi ajatukseensa jälleen, ja he matkustivat edelleen. Jonkun aikaa kuljettuansa näkivät he kaukana suuren vuoren. Nyt sanoi kettu:
"Kolmesataa peninkulmaa tuon vuoren toisella puolella on kultalehtinen, kullattu lehmus, ja siinä lehmuksessa istuu se kultalintu, josta höyhen on."
Sinne matkustivat he yhdessä. Kun kuninkaan pojan piti mennä ottamaan lintua, antoi kettu hänelle muutamia kauniita höyheniä, joita hänen, houkutellaksensa lintua alas, piti leyhytellä kädessänsä, jolloin lintu tulisi lentäen alas ja istuutuisi hänen kädellensä. Mutta myöskin kielsi kettu hänen koskemasta lehmusta, sillä se oli mahtavan hiiden; ja jos kuninkaan poika vaan koskettaisi siitä pienintäkään oksaa, niin tulisi hiisi ulos ja tappaisi hänet paikalla.
Kuninkaan poika ei luvannut kajota lehmukseen, mutta linnun tultua hänen kädellensä ajatteli hän, että olkoon kuinka hyvänsä, vaan hänen piti saada oksa lehmuksesta, se oli niin kiiltävä ja kaunis. Ja nyt ottikin hän yhden, hyvin, hyvin pienen oksan. Mutta samassa tuli hiisi ulos.
"Kuka se on, joka varastaa minun lehmustani ja lintuani?" kiljasi hiisi, ja oli niin kiukkuisa, että tuli säkenöi hänestä.
"Varas luulee jokaisen varastavan!" sanoi kuninkaan poika; "mutta ketään muita ei hirtetä kuin niitä, jotka eivät varasta oikeudella", sanoi hän. Hiisi sanoi sen olevan samaa ja aikoi tappaa hänet, mutta kuninkaan poika sanoi, että hän kyllä voisi säästää hengen.
"Niin, niin", sanoi hiisi, "jos voit hankkia takaisin hevosen, jonka likeisin naapurini on minulta vienyt, niin voit päästä pois hengissä."
"Mistä löydän hänet sitte?" kysyi kuninkaan poika.
"Oh, hän asuu kolmesataa peninkulmaa toisella puolella tuota suurta vuorta, joka sinertää tuolla taivaanrannalla", sanoi hiisi.