— En tosiaan usko, kalastaja sanoi, — enkä voi sinua uskoa ennen kuin menet takaisin astiaan.
Hirviön ruumis hajaantui ja muuttui savuksi, joka taaskin levisi yli koko rannikon, ja vihdoin se kokoonnuttuaan yhteen alkoi uudestaan solua astiaan, kunnes mitään siitä ei jäänyt ulkopuolelle. Silloin kalastaja tarttui lujasti lyijykanteen, työnsi sen kiireesti astian suulle ja huudahti: — Henki, nyt on sinun vuorosi rukoilla minulta suosiota. Mutta minäpä viskaankin sinut takaisin mereen josta sinut nostin ja sitten rakennan rantamalle majan jossa asun ja varoitan kaikkia kalastajia, jotka saapuvat laskemaan verkkojaan, sinunlaisestasi häijystä hengestä, joka on vannonut tappavansa vapauttajansa.
Henki ei laiminlyönyt mitään millä luuli voivansa taivuttaa kalastajan suopeaksi. — Avaa astia, se sanoi, — ja anna minulle vapauteni, niin lupaan palkita sinut täysin tyydyttävästi.
— Sinä olet pettäjä, kalastaja vastasi. — Ansaitsisin menettää henkeni, jos olisin kyllin hupsu uskoakseni sinua. Varmaan kohtelisit minua samalla tavalla kuin eräs kreikkalainen kuningas kohteli lääkäri Dubania. Se on tarina, jonka haluan sinulle kertoa. Kuuntelehan siis:
Kreikan kuninkaan ja lääkäri Dubanin tarina
Oli kerran kuningas, joka sairasti pitaalitautia, ja hänen lääkärinsä olivat turhaan yrittäneet parantaa häntä. Vihdoin hänen hoviinsa saapui hyvin taitava lääkäri nimeltä Duban. Hän oli kokenut luonnontutkija ja ymmärsi täydellisesti kasvien ja rohtojen hyvät ja huonot ominaisuudet. Kuultuaan mikä tauti kuningasta vaivasi ja että lääkärit olivat hylänneet hänet parantumattomana Duban pyrki hänen luokseen.
— Minä tiedän, hän sanoi alamaisen tavanmukaisten tervehdysten jälkeen, — että lääkärisi, oi kuningas, eivät ole kyenneet parantamaan sinua pitaalista. Mutta jos suvaitset vastaanottaa palvelukseni, lupaan tehdä sinut terveeksi juottamatta sinulle karvaita rohtoja ja ilman ulkopuolista käsittelyä.
Kuningas vastasi: — Jos kykenet täyttämään lupauksesi, teen sinut ja sinun jälkeläisesi rikkaiksi. Saat koettaa.
Lääkäri palasi asuntoonsa, teki onton nuijan ja pani sen kädensijaan rohtoja. Hän valmisti myös tarkoitukseensa sopivan pallon. Ja nämä kapineet mukanaan hän saapui seuraavana aamuna kuninkaan luo sanoen: — Oi kuningas, nouse ratsun selkään ja ryhdy lyömään tätä palloa nuijalla, kieritä sitä, kunnes kätesi ja ruumiisi hikoilevat. Kun lääke, jonka olen pannut nuijan onttoon kädensijaan, on kätesi hankauksesta kuumentunut, se tunkeutuu läpi koko ruumiisi, ja heti kun olet alkanut hikoilla, voit luopua urheilusta, sillä silloin lääke on vaikuttanut. Palatsiin palattuasi sinun on heti mentävä kylpyyn, annettava pestä itsesi hyvin ja hangata ihosi sileäksi. Käy sitten vuoteeseen, ja huomenna noustessasi olet terve.
Kuningas otti nuijan ja löi palloa, jonka hänen kanssaan pelaavat upseerit aina palauttivat hänelle. Hän leikki niin kauan, että hänen kätensä ja koko ruumiinsa olivat kovasti hiessä, ja sitten nuijan varteen suljettu lääke vaikutti, kuten lääkäri oli sanonut. Sen jälkeen kuningas lopetti leikkinsä, palasi palatsiinsa, meni saunaan ja noudatti hyvin tarkoin lääkärin määräyksiä.