Ankaran toimenpiteen jälkeen ja vakuuttuneena siitä että kehenkään naiseen ei voinut luottaa, hän päätti ehkäistäkseen vastaisten vaimojensa uskottomuuden naida yhden joka päivä ja kuristuttaa hänet seuraavana aamuna kuoliaaksi. Laadittuaan itselleen tämän julman lain hän vannoi panevansa sen täytäntöön heti kun Tartarian kuningas oli matkustanut. Pian veli sanoikin hänelle jäähyväiset ja lähti upeilla lahjoilla kuormitettuine juhtineen paluumatkalleen.
Kun Shah-Zenan oli lähtenyt hovista, Shah-Riar ilmoitti päätöksensä suurvisiirille ja käski tätä hankkimaan hänelle uuden vaimon joka päivä. Mitä vastahakoisuutta visiiri lienee käskyjen toimeenpanemisesta tuntenutkin, täytyihän hänen alistua, koska oli velvollinen sokeasti tottelemaan herraansa sulttaania. Niinpä sitten tuotiinkin sulttaanille joka päivä uusi neitsyt puolisoksi, ja joka aamu uusi vaimo murhattiin.
Kun tieto ennen kuulumattomasta julmuudesta levisi pääkaupunkiin, se synnytti yleisen hämmennyksen, eikä kuulunut muuta kuin itkua ja valitusta. Täällä vuodatti isä kyyneleitä lohduttomassa murheessaan tyttärensä menetyksestä, tuolla hellät äidit peläten kaunoistensa joutuvan saman kohtalon uhreiksi täyttivät ilman voivotuksillaan ja surullisia aavistuksiaan ilmaisten. Ylistysten ja siunausten asemesta, joita sulttaani oli tähän asti alamaisiltaan saanut, nämä syytivätkin nyt suustaan pelkkiä sadatuksia.
Suurvisiirillä, joka kuten jo mainittiin oli kauhean ja alati jatkuvan vääryyden vastahakoisena toimeenpanijana, oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Sheherazade ja nuoremman Dinarzade. Jälkimmäinen oli hyvin sivistynyt ja lahjakas, mutta edellinen oli rohkeudeltaan, älyltään ja terävältä vaistoltaan äärettömästi sukupuoltaan korkeammalla. Hän oli lukenut paljon, ja hänellä oli niin ihmeellinen muisti että hän ei milloinkaan unohtanut lukemaansa. Hän oli menestyksellisesti harrastanut filosofiaa, lääketiedettä, historiaa ja kaunotieteitä, ja hänen runoelmansa voittivat sen ajan parhaiden kirjailijoiden sepitykset. Sitä paitsi hän oli täydellinen kaunotar, ja kaikkien hänen avujensa kruununa oli moitteeton hyveellisyys.
Visiiri rakasti intohimoisesti tytärtään joka oli niin suuressa määrin hänen hellyytensä arvoinen.
Kun he eräänä päivänä keskustelivat, tyttö sanoi: — Isä, minun on pyydettävä sinulta erästä suosiota, ja anon nöyrästi, että suostuisit siihen.
— Minä en kiellä, visiiri vastasi, — kunhan se vain on oikeamielinen ja järkevä.
— Sen oikeudesta, neitonen selitti, — ei voi olla epäilystäkään, kuten voit päätellä vaikutteesta joka minut pakottaa pyyntöni esittämään. Haluan tehdä lopun raakamaisuudesta, jota sulttaani harjoittaa kaupungin perheitä kohtaan. Tahdon karkottaa tuskalliset aavistukset, joita niin monet äidit tuntevat peläten menettävänsä tyttärensä kamalalla tavalla.
— Suunnitelmasi, tyttäreni, visiiri vastasi, — on sangen kiitettävä.
Mutta paha jota tahtoisit lääkitä näyttää minusta parantumattomalta.
Millä tavoin aiot panna tuumasi täytäntöön?
— Isä, Sheherazade virkkoi, — koska sulttaani sinun välitykselläsi valitsee joka päivä uuden aviovaimon, niin minua kohtaan tuntemasi hellyyden nimessä rukoilen sinua hankkimaan minulle kunnian päästä hänen puolisokseen.