Ali-prinssi otti tähystystorven Hussainin kädestä ja nähtyään saman näyn ojensi sen ilmeisen murheellisena Ahmedille. Prinssi otti sen ja katseli surullista näkyä, joka liikutti heitä kaikkia niin suuresti.
Kun prinssi Ahmed oli ottanut putken Alin kädestä ja nähnyt, että prinsessa Nurunniharin loppu oli niin lähellä, hän kääntyi toisten puoleen ja sanoi: — Veljet, prinsessa Nurunnihar on tosiaan kuoleman kielissä, mutta jos emme tuhlaa aikaa, ehdimme ehkä vielä pelastamaan hänen henkensä. Hän otti taikaomenan povestaan ja jatkoi: — Tämä omena maksoi minulle yhtä paljon kuin matto ja putki, ja sillä on parantavia ominaisuuksia. Jos sairas henkilö haistaa sitä, vaikkapa viimeisessä kuolinkamppailussaan, se palauttaa hänet heti täyteen terveyteen. Olen koetellut sitä ja voin todistaa sen ihmeellisen vaikutuksen, kunhan riennämme prinsessan avuksi.
— Emme voi joutua nopeammin millään muulla keinolla, prinssi Hussain sanoi, — kuin kuljettamalla itsemme heti hänen kammioonsa minun mattoni avulla. Älkäämme hukatko aikaa. Istuutukaa — se on kyllin leveä meille kaikille.
Ali-prinssi ja Ahmed-prinssi istahtivat Hussainin viereen, ja koska heillä oli sama pyrkimys, kaikki kolme lausuivat saman toivomuksen, ja matto kuljetti heidät silmänräpäyksessä prinsessa Nurunniharin kammioon.
Kolmen prinssin yllättävä saapuminen säikäytti prinsessan neitoja, jotka eivät voineet käsittää millä lumouksella kolme miestä oli joutunut heidän keskuuteensa. He eivät näet heti tunteneet prinssejä.
Tuskin Ahmed-prinssi oli päässyt Nurunniharin huoneeseen ja nähnyt prinsessan olevan kuolemaisillaan, kun hän nousi matolta, meni vuoteen ääreen ja pani omenan tytön sierainten alle. Prinsessa avasi heti silmänsä ja pyysi että hänet puettaisiin. Hän näytti yhtä virkeältä ja reippaalta kuin jos olisi herännyt terveellisestä unesta. Hänen neitonsa ilmoittivat hänelle, että hänen oli äkillisestä toipumisestaan kiitettävä serkkujaan ja varsinkin Ahmed-prinssiä. Tyttö ilmaisi heti ilonsa heidän näkemisestään ja kiitti heitä kaikkia yhteisesti, mutta jälkeenpäin prinssi Ahmedia erityisesti. Koska hän halusi pukeutua, prinssit lausuivat nopeasti ilonsa hänen parantumisestaan ja poistuivat.
Nurunniharin pukeutuessa prinssit menivät sulttaanin luo heittäytyäkseen hänen jalkojensa juureen. Mutta hänen puheilleen tullessaan he havaitsivat, että isä oli saanut tiedon heidän odottamattomasta kotiinsaapumisestaan ja millä tavoin prinsessa oli äkkiä parannettu. Sulttaani otti heidät ilomielin vastaan ja syleili heitä hyvin riemuissaan sekä heidän paluustaan että veljentyttärensä ihmeellisestä toipumisesta, vaikka lääkärit jo olivat luopuneet toivosta. Tavallisten tervehdysten jälkeen kukin prinssi esitti tuomansa harvinaisen esineen, Hussain ihmemattonsa, Ali kaukoputkensa ja Ahmed taikaomenansa. Ja kun jokainen oli ylistänyt lahjaansa ja antanut sen sulttaanille, he pyysivät häntä ratkaisemaan heidän kohtalonsa ja julistamaan, kenelle heistä hän lupauksensa mukaan antaisi Nurunnihar-prinsessan.
Kuultuaan mitä prinsseillä oli sanottavaa Intian sulttaani oli jonkin aikaa vaiti miettien vastaustaan. Vihdoin hän lausui sangen järkevästi:
— Ratkaisisin asian jonkun hyväksi, lapseni, jos voisin tehdä sen oikeudenmukaisesti. Mutta voinko minä? Totta kyllä, Ahmed, että prinsessa saa kiittää merkillistä omenaasi parantumisestaan, mutta salli minun kysyä, olisiko siitä ollut hänelle paljoa apua, ellet Alin putkesta olisi nähnyt hänen vaaraansa ja ellei Hussainin matto olisi ajoissa lennättänyt sinua lemmittysi luo? Tähystysputkesi, Ali, ilmoitti sinulle ja veljillesi, että olitte kadottamaisillanne prinsessan, ja sikäli hän on suuressa kiitollisuudenvelassa sinulle. Sinun täytyy kuitenkin myöntää, että pelkkä tieto hänen sairaudestaan ei olisi mitään hyödyttänyt ilman keinotekoista omenaa ja ihmeellistä mattoa. Ja sinulle, Hussain, sanon, että prinsessa olisi kovin kiittämätön, ellei tunnustaisi mattosi arvoa, joka oli niin välttämätön hänen parantumisensa välineenä. Mutta ajattele, miten vähän siitä olisi ollut apua, ellet Alin putken välityksellä olisi saanut tietoa tytön sairaudesta ja ellei Ahmed olisi käyttänyt omenaansa. Kun ei siis matto eikä norsunluinen putki enempää kuin taikaomenakaan ole arvioitava mitenkään toisiaan tärkeämmäksi, en voi antaa prinsessaa kenellekään teistä. Ainoa tulos, jonka olette matkoillanne saavuttaneet, on se kunnia että olette yhtäläisesti olleet apuna Nurunniharin parantamisessa. Näin ollen minun täytyy tietenkin ryhtyä muihin keinoihin ratkaistakseni asian oikeudenmukaisesti, ja koska tässä vielä on riittävästi aikaa iltaan, teen sen tänään. Menkää jokainen noutamaan jousi ja nuoli ja lähtekää hevosten harjoituskentälle. Minäkin tulen pian sinne ja annan prinsessa Nurunniharin sille joka ampuu kauimmaksi.
Prinsseillä ei ollut mitään sulttaanin päätöstä vastaan. Kun isä lähetti heidät luotaan, jokainen hankki jousen ja nuolen, ja he lähtivät suuren väkijoukon seuraamina määräpaikalle.