— Sitten, keijukainen lausui, — olet aviomieheni, ja minä olen sinun vaimosi. Keijukaisavioliittojamme ei vahvisteta millään juhlamenoilla, ja kuitenkin ne ovat purkamattomampia kuin ihmisten kesken kaikkine muodollisuuksineen solmitut liitot.
Peri-Banu saatteli prinssi Ahmedia ympäri palatsiaan, jossa prinssi näki paljon ihastuttavia ja suuria kalleuksia. Keijukainen vei sulhasensa muhkeaan saliin, johon oli keijukaisen käskystä katettu upea hääateria. Prinssi ihmetteli ruokalajien moninaisuutta ja herkullisuutta. Monet niistä olivat hänelle aivan tuntemattomia. Heidän syödessään kuului soiton säveliä, ja kun jälkiruoka oli nautittu, saapui joukko keijukaisia ja henkiä jotka tanssivat heidän edessään. Jokaiseksi päiväksi varattiin uusia huvituksia, toinen toistaan hurmaavampia. Sillä peerin tarkoituksena ei ollut ainoastaan antaa prinssille vakuuttavia todistuksia lempensä vilpittömyydestä, vaan myös osoittaa hänelle, ettei hän voinut isänsä hovissa löytää mitään täällä nauttimaansa onneen verrattavaa, ja siten kiinnittää hänet kokonaan itseensä. Keijukainen onnistuikin täydellisesti yrityksessään.
Kun kuusi kuukautta oli kulunut, prinssi Ahmed, joka rakasti ja kunnioitti isäänsä, tunsi suurta halua tietää kuinka sulttaani voi. Hän mainitsi toivomuksestaan Peri-Banulle, joka pelkäsi, että se oli nuoren miehen verukkeita jättääkseen hänet, ja pyysi häntä karkottamaan mielestään kaikki ajatukset pääkaupungissa käynnistä.
— Kuningattareni, prinssi vastasi, — koska et suostu toivomukseeni kiellän itseltäni sen ilon. Ei ole mitään mihin en alistuisi sinua miellyttääkseni.
Sanat viehättivät suuresti keijukaista. Prinssi oli kuitenkin huolissaan, peläten että isä luulisi häntä kuolleeksi.
Kuten prinssi oli arvannutkin, Intian sulttaani tunsi Ali-prinssin ja ihanan Nurunniharin häiden johdosta pidetyissä juhlissakin katkeraa surua molempien muiden poikiensa poissaolosta. Ennen pitkää hän kuitenkin kuuli Hussainin päättäneen hylätä maailman ja sai tietää minne prinssi oli vetäytynyt. Hän käski etsiä uutterammin Ahmedia ja toimitti lähettejä kaikkiin valtakuntansa maakuntiin ilmoittamaan maaherroille, että heidän oli pysäytettävä prinssi ja pakotettava hänet palaamaan hoviin. Mutta kaikki hänen puuhansa jäivät tuloksettomiksi, ja hänen murheensa vain eneni päivä päivältä. Hän neuvotteli suurvisiirinsä kanssa ja sanoi: — Visiiri, sinä tiedät, että aina rakastin Ahmedia enemmän kuin muita poikiani. Suruni on niin raskas että uuvun sen alle, jollet sääli minua. Pyydän sinulta apua ja neuvoa.
Miettiessään kuinka voisi edes jokin verran lohduttaa hallitsijaansa suurvisiiri muisti loihtijattaren josta oli kuullut ihmeitä ja ehdotti, että hänet noudettaisiin hoviin. Sulttaani suostui, ja velho tuotiin hänen puheilleen.
Sulttaani sanoi velholle: — Kykenetkö taitosi ja salatietojesi avulla ilmoittamaan minulle mihin prinssi Ahmed on joutunut? Jos hän on elossa, missä hän on? Ja voinko koskaan toivoa näkeväni hänet jälleen?
Velho virkkoi: — Minun on mahdotonta heti vastata teidän majesteettinne kysymyksiin, mutta jos minulle suodaan aikaa huomiseen, koetan ottaa asiasta selvän.
Sulttaani myönsi hänelle aikaa ja lupasi auliisti palkita hänet.