Noitavaimo palasi seuraavana päivänä ja sanoi: — Armollinen sulttaani! Olen kyennyt vain toteamaan, että prinssi Ahmed on elossa, mutta hänen olinpaikastaan en voi saada selkoa.
Intian sulttaanin täytyi tyytyä vastaukseen, joka jätti hänet yhtä levottomaksi prinssin tilasta kuin ennenkin.
Prinssi Ahmed ei enää pyytänyt keijukaiselta, että tämä sallisi hänen lähteä isäänsä tapaamaan, mutta usein hän jutteli sulttaanista puolisolleen, joka havaitsi hänen mieltään kalvavan kaipuun. Eräänä päivänä keijukainen sanoi hänelle: Prinssi, koska nyt olen vakuuttunut uskollisesta rakkaudestasi, myönnän sinulle anomasi luvan sillä ehdolla, että vannot palaavasi pian. Salli minun hiukan neuvoa sinua: älä ilmoita isällesi avioliittoamme, älä mainitse kuka olen äläkä ilmaise olinpaikkaamme. Pyydä häntä tyytymään tietoon, että olet onnellinen ja että vierailusi ainoana tarkoituksena on rauhoittaa häntä ja poistaa häneltä huoli kohtalostasi.
Prinssi Ahmed oli hyvin mielissään ja lähti kahdenkymmenen ratsastajan saattamana matkaan uljaalla, upeasti satuloidulla oriilla, joka oli niin kaunis eläin, että Intian sulttaanin talleissa tuskin oli sille vertaa. Isän pääkaupunkiin ei ollut pitkää matkaa. Ahmed-prinssin saapuessa kansa otti hänet riemuhuudoin vastaan ja saattoi joukolla palatsiin. Sulttaani syleili häntä hyvin iloissaan, samalla valittaen isällisen hellästi surua, jonka pojan pitkä poissaolo oli hänelle tuottanut.
— Rakas isä, Ahmed-prinssi vastasi, — kun nuoleni oli niin salaperäisesti hävinnyt, halusin löytää sen ja palasin yksinäni kentälle ja jatkoin etsintääni. Hain tyystin siltä kohtaa, josta Hussainin ja Alin nuolet löydettiin ja johon arvelin omanikin pudonneen, mutta etsintäni oli turha. Kuljin tunnin verran suoraan kenttää pitkin, mutta en löytänyt mitään. Olin juuri luopumaisillani etsinnästä, kun havaitsin vastoin tahtoani etääntyväni yhä kauemmaksi. Kuljettuani kaksi peninkulmaa ja saavuttuani siihen paikkaan, missä kalliot ovat kentän rajana, näin nuolen. Riensin ottamaan sen ja tunsin sen omaksi ampumakseni. Silloin käsitin, että ratkaisu oli ollut virheellinen ja että jokin voima toimi hyväkseni. Mutta pyydän sinua olemaan vihastumatta, vaikka en ilmaise salaisuutta, ja toivon sinulle riittävän, että omasta suustani kuulet minun olevan onnellinen ja kohtalooni tyytyväinen. Minua vaivasi suru siitä, että tietämättömyys kohtalostani tuottaisi sinulle kärsimystä, ja pyydän, että silloin tällöin sallit minun käydä tervehtimässä itseäsi.
— Poikani, sulttaani virkkoi, — en tahdo enempää urkkia salaisuuksiasi. Sinun läsnäolosi on palauttanut minulle ilon jota en ole tuntenut pitkään aikaan, ja olet aina tervetullut, milloin vain voit luokseni saapua.
Ahmed-prinssi viipyi kolme päivää isänsä hovissa ja palasi neljäntenä keijukaispuolisonsa luo, joka otti hänet sydämellisesti iloiten vastaan.
Kun prinssi Ahmedin palaamisesta oli kulunut kuukausi, keijukainen sanoi: — Etkö muista isällesi antamaasi lupausta? Sinun ei mielestäni tulisi odotuttaa häntä kauemmin. Lähde huomenna hänen luokseen vierailulle ja käy tästä lähtien kerran kuussa, minulta kysymättä tai myöntymystäni odottamatta. Suostun kernaasti sellaiseen järjestelyyn.
Ahmed-prinssi lähti seuraavana aamuna samojen saattajien kanssa, mutta vielä upeammin valjain ja loistavammin pukeutuneena, ja isä otti hänet yhtä iloiten ja mielihyvin vastaan. Monina kuukausina perätysten hän jatkoi säännöllisesti vierailujaan ja aina entistä komeampana ja loistavammin saattuein.
Vihdoin sulttaanin suosikit, jotka Ahmed-prinssin muhkeasta esiintymisestä päättelivät hänen olevan perin mahtava koettivat herättää isässä kateutta ja epäluuloa poikaansa kohtaan. He selittivät, että tavallinen varovaisuus vaati ottamaan selkoa mihin prinssi oli sijoittunut ja kuinka hänellä oli varaa elää niin upeasti, koska hänen tarpeisiinsa ei ollut määrätty mitään rahoja. Hän saapui hoviin vain ikään kuin solvatakseen sulttaania ja ehkä tavoitteli kansan suosiota syöstäkseen isänsä valtaistuimelta. Sanojensa tueksi he esittivät monta viekasta väitettä lisäten: — Niin voimakas naapuri on vaarallinen. Sillä varmaankin hän asuu lähellä, koska eivät hevoset enempää kuin miehetkään näytä matkasta rasittuneilta.