Syystä että ukkosen uskottiin ajavan takaa peikkoja, lappalaiset ajoivat koiransa pihalle joka kerta, kun kuulivat ukonilman lähestyvän. He pelkäsivät näet rullien voivan kätkeytyä koiriin. Vieläpä puukontuppeenkin niiden luultiin saattavan piiloutua, senvuoksi, jos tämä jyrinän aikana sattui olemaan tyhjänä, oli siihen pantava jollei muuta niin puupuikko. Puun juurelle ei tällöin myöskään ollut hyvä asettua, ainakin oli veitsi lyötävä suojaksi puuhun.
Jessenin mukaan lappalaiset uskoivat saavansa ukkosen valloilleen myös taikakeinoilla, nim. lujasti joikumalla tai rummuttamalla. Niin he tekivät varsinkin silloin, kun heidän karjansa oli loitsittu ja he tahtoivat sen vapauttaa lumouksesta. Myös vihamiehiään vahingoittaakseen noidat saattoivat ukkosen irti. Jollei hora-galles voinut vahingoittaa henkilöä, jota vastaan hän oli lähetetty, kääntyi hän ankarana ja julmana itse sitä noitaa vastaan, joka hänet oli laskenut valloilleen.
Thorin vasaramerkkiä Skandinavian lappalaiset käyttivät taikasuojana moniin tarkoituksiin. Randulf kertoo, että kun Norjan lappalaiset pakoitettiin käymään Herran ehtoollisella, he sitä ennen toimittivat omituiset menot kotonaan. Muun muassa he kastoivat kolme sormea olut- tai viinalasiin ja tekivät niillä otsaansa ristinmerkin, joka merkitsi Thorin ristinmuotoista vasaraa. Sen he tekivät vakuuttaakseen olevansa hänen uskollisia palvelijoitaan. Thorin vasaramerkin piirsivät vanhemmat myös äskensyntyneen poikalapsen esinahkaan veitsellä, jolla isä vielä ympärileikkasi koiran tai vuohen samalla teurastaen tämän eläimen uhriksi. Toisessa kohden sama kertoja huomauttaa, että niinkuin Norjan talonpojat piirtävät jouluiltana ristinmerkkejä oviinsa tai tekevät sanotun merkin veitsellä olueen tai viinaan silloin, kun juovat, tahi voipyttyyn selittäen tämän merkin Jeesuksen ristiksi, aivan samoin tekevät myös lappalaiset, mutta heidän merkkinsä tarkoittaa Thorin vasaraa, mikä merkitys, kertojan mukaan, aikoinaan on ollut Norjankin rahvaan ristinmerkillä.
Hora-gallesta, jota lappalaiset kuvittelivat sinipukuiseksi mieheksi, ei kuitenkaan pidetty ainoastaan pahojen rullien karkoittajana.
Ukkosenpalvonnan syitä Randulf kuvailee seuraavasti: "Tätä jumalaa, joka seisoo moukari toisessa kädessä ja vasara toisessa, lappalaiset palvovat erityisesti kun ukkonen käy, jotta tämä vasarallaan sen ajaisi takaisin vahingoittamasta heitä ja heidän porojaan; samoin he pyytävät häntä, kun tahtovat ukkosen ja salaman iskemään henkilöitä, joille ovat vihoissaan, että hän moukarillaan, mikä hänellä on toisessa kädessään, saattaisi ukonjyryä ja salamoita niiden yli". Toisessa paikassa sama kertoja huomauttaa hora-galles jumalan antavan menestystä myös taisteluissa sekä suojelevan poroja susilta ja karhuilta.
Jessen kertoo lappalaisten uhranneen ukkoselle porokarjansa takia, joka "aukeilla tuntureilla on hänen voimalleen alttiina". Kun eräiltä Ruotsin lappalaisilta kysyttiin, minkä vuoksi he uhrasivat, vastasivat he sen tekevänsä ukkoselle, jota suuresti pelkäsivät, "jottei salama tekisi pahaa heille eikä heidän karjalleen sekä jotta ukkonen antaisi tummista ja paksuista pilvistään virkistävää sadetta ruohonkasvun ja jäkälän hyväksi". Luulajan keräjillä lappalaiset tunnustivat tälle jumalalle uhraavansa "syystä että hän antoi heille kauniin ilman".
Siitä, miten Ruotsin Lapissa toimitettiin uhri ukkoselle, on Rheenin muistiinpanoissa seikkaperäinen esitys. "Kun noitarumpu on osoittanut, että Thorille on uhrattava, sidotaan uhriksi määrätty porohärkä kodan taakse, minne naisten ei ole lupa astua. Poro teurastetaan pistämällä sitä veitsellä sydämeen. Sydäntä lähinnä oleva veri säilytetään Thorin kuvan voiteeksi. Niin monta poroa kuin lappalainen teurastaa ja uhraa, yhtä monta jumalankuvaa hän pystyttää Thorin kunniaksi. Kuvat valmistetaan koivunkannosta, juuresta tehdään pää, varsi muusta osasta ja käteen pannaan vasara. Sittenkun uhriporot ovat teurastetut, rakentavat he kotainsa taakse kolmen kyynärän korkuisen lavan sekä pystyttävät kauniita koivunoksia lavan reunoille. Samoin he siroittavat niitä maahan kodasta uhrilavalle asti. Mainitulle lavalle asettavat he sitten Thorin kuvat verellä voideltuina. Niiden rintaan tehdään lisäksi muutamia ristinmerkkejä. Kuvien taakse he pystyttävät sarvet ja tärkeimmät päänluut ynnä jalat. Samalla he ottavat pienen lihapalan jokaisesta jäsenestä; ne asetetaan lavalle kuvan eteen pienessä tuohisessa, johon vielä kaadetaan vähän rasvaa".
Thorille uhrattavan teuraan oikeaan korvaan oli neulottava merkiksi harmaa villalanka.
Rheenin muistiinpanoihin liitetyssä piirroksessa on ukkosjumalan kuvilla kumpaisessakin kädessä koholle nostettu vasara. Schefferuksen teoksessa olevassa uhrikuvassa käy vasaran varsi jumalan kuvan ruumiin läpi ollen siten käsienkin sijaisena. Erään tuntemattoman kirjoittamassa lähteessä sanotaan lappalaisten lyöneen jumalankuvan päähän vielä teräsnaulan ynnä piinpalan, "jotta Thor niillä voisi iskeä tulta". Monin paikoin on ukkosenjumalan uhrikuvana ollut ainoastaan suuri vasara. Forbus sanoo hänen kunniakseen tehdyn kaksi syltä pitkän, sirosti kirjaillun vasaran, mikä uhritilaisuudessa voideltiin teuraan verellä. Samoin S. Kildal kertoo lappalaisten thora-gallesille uhranneen, paitsi poroja ja muita eläimiä, myös suuria, kauniisti kirjailtuja puuvasaroita, joita he asettivat vuorenrotkoihin. Sellaisen monenlaisia uhriesineitä sisältävän luolan hän kertoo löytäneensä Lapin-retkellään.
Samoinkuin Thorin vasarasta tehtiin itse jumalasta toisinaan hyvinkin suuria kuvia. Noraeus kertoo niiden joskus olleen kokonaisia maasta juurineen kiskottuja koivuja, jotka veistettyinä pystytettiin uhrilavan ääreen juuripuoli ylöspäin. Myös Mathias Steucius mainitsee isänsä kertoneen, että lappalaisilla oli uhripaikoissaan tavattoman suuria hirsiä, joille oli veistetty karkea ihmishaahmo.