Nykyaikana ovat kuala-rakennuksella varustetut ludit jo käyneet harvinaisiksi. Lehdoissa, joissa perimätieto kertoo sellaisia olleen, ei enää ole mitään muistomerkkiä olemassa. Mamadyshin piirissä kuulin väitettävän, ettei lud-kualassa, miten paljon se muuten muistuttikin koti-kualaa, ole milloinkaan ollut tulisijaa. Kualojen ynnä osaksi myös ludin aitausten nykyiseen häviämiseen on ennenkaikkea vaikuttanut metsien puute ynnä siitä johtunut puiden kallistuminen.
Mainitsimme jo alussa, että votjakit palvovat ludissa suvuttain. Samoin kuin rukous-kualan menee ludinkin palvontavelvollisuus sukuperintönä isältä lapsille. Toisen suvun jäsenet eivät milloinkaan tule palvomaan toisen suvun lehtoon. Lud saattaa kuulua yhdelle tai useammalle perheelle, koko kylän muodostavalle suvulle, joskus parille tai useammalle kylälle yhteisestikin. Jos kylässä on useampia lud-sukuja, on sen läheisyydessä yhtä monta ludia. Gavrilov mainitsee eräässä Mamadyshin piirin kylässä olleen neljä ludia. [Näyttää kuitenkin siltä, kuin yksi kertojan mainitsemista ludeista olisi n.s. vozho-inty, josta myöhemmin tulee puhe.] Samoin kertoo Wichmann olleen laidan Malmyzhin Kushketissa. Pienissä votjakkikylissä niitä tavallisesti on ainoastaan yksi tai pari. Wichmann kertoo myös olevan kyliä, joissa ei ole ludia ollenkaan. Tämä saattaa toisinaan johtua siitä, että kylän asukkaat palvovat jossakin naapurikylän ludissa, sillä uutiskyläläiset eivät aina heti perusta itselleen uutta uhrilehtoa, vaan käyvät yhä edelleen palvomassa vanhan emäkylän ludissa. Niin lausuu Bogaevskij Sarapulin piirin votjakeista, että eri kyläkunnat palvovat yhdessä ja samassa ludissa siinä tapauksessa, etteivät votjakit eri seutuihin siirtyessään perusta itselleen uusia uhrilehtoja. Tämä on tullut tavaksi varsinkin metsättömillä seuduilla, missä jo alkaa käydä vaikeaksi uuden uhrilehdon perustaminen. Ettei kylän lud aina ole sen rajojen sisäpuolella, saattaa lisäksi johtua siitä, että uhrilehto, joka monesti on hyvin vanha, on ollut olemassa ennen nykyisiä kylänrajoja.
Jos kylässä on useampia ludeja, pidetään muutamilla votjakkialueilla, kuten Kasanin läänissä, vanhinta niistä suurimmassa arvossa ja erotukseksi muista sitä nimitetään nimellä budzim-lud ("suuri lud"). Siinä palvovien lukumäärä on tavallisesti paljoa suurempi kuin muiden kylässä olevien ludien ja siinä on votjakkien vanhan tavan mukaan myös ollut kuala-rakennus, jota vähempiin uhrilehtoihin ei aina ole ollut tapana rakentaa. Paitsi arvon perustuksella nimittävät votjakit ludia myös sen paikan tai iän mukaan. Mamadyshin piirin Srednij Kumor nimisessä kylässä on kaksi ludia, joista toista kutsutaan vuzh lud ("vanha lud"), toista vil' lud ("uusi lud"). Useimmiten lud kuitenkin saa nimen vartiastaan tai perustajastaan.
Itäisten votjakkien uutiskylissä on tavallisesti yhtä monta ludia kuin kuala-sukua. Niin on esim. Birskin piirin Staraja Kyrgassa neljä suku-kualaa ja neljä ludia, joista viimeksimainittujakin kyläläiset kuten suku-kualojaan nimittävät niissä palvovien sukujen nimillä: mozhga-lud, sat'sa-lud j.n.e. Joskus on uutiskylässä, jos sinne muuttaneet suvut ovat hyvin pieniä, vaikkakin niillä kullakin on oma suku-kualansa, ainoastaan yksi yhteinen lud. Tässä tapauksessa ovat myöhemmin saapuneet siirtolaiset suostuneet palvomaan ensiksi tulleen suvun perustamassa lehdossa. Niin on esim. Birskin piirin Kaimashebash nimisessä kylässä kolme suur-kualaa, mutta vain yksi ainoa lud, jossa kaikki kolme kuala-sukua palvovat. Kuitenkin kukin suku palvoo erikseen, ja noudattaa palvoessaan omia tapojaan.
Useat piirteet kuala- ja lud-palvonnassa muistuttavat siis toinen toistaan. Olemme maininneet, että itäisten votjakkien keskuudessa kuala- ja lud-suvutkin usein ovat samoja. Kutsutaanpa ludia usein vielä kuala-suvun nimitykselläkin. Tämä on kuitenkin vain satunnaista. Niillä votjakkialueilla, missä vanha asutus ja olot ovat vakiintuneet, eivät ne perheet, jotka palvovat yhdessä ja samassa rukous-kualassa, silti aina palvo yhdessä ja samassa ludissa. Niin esim. Mamadyshin piirin Srednij Kumor nimisessä kylässä on yksi budzim-kuala, mutta ludeja, kuten jo ennen on mainittu, on kaksi. Joskus saattavat saman suur-kualan palvojat jakaantua vielä useampaan Zud-sukuun. Toisinaan on asianlaita päinvastoin. Esimerkkejä siitä luettelee Bogaevskij Sarapulin piiristä mainiten, että Juska nimisessä kylässä on kaksi ludia, joista toisessa palvoo kolme kuala-sukua, toisessa yksi. Purgassa on myös kaksi ludia; toisessa uhraa kaksi, toisessa yksi kuala-suku.
Kuala-palvontaa muistuttaa lud-palvonta siinäkin suhteessa, että viimeksimainitunkin pyhäkön vartian virka, jonka yleinen nimitys on lud-ut'is ("ludin-vartia"), menee sukuperintönä isältä pojalle. Tämä tapa on yhtä yleinen kaikilla votjakkialueilla. Ostrovskij kertoo Kasanin läänistä, että kullakin metsiköllä (keremet) on oma vartiansa, joka yksin toimittaa uhritoimitukset ja jonka virka menee suoraan suvussa perintönä. Wichmann sanoo Urzhumin piirissä olleen tapana, että kun ludin-vartia vanhenee, antaa hän ludin hoidon lempipojalleen taikka, jollei semmoista ole, jollekin toiselle suositulleen, joka tietysti myös kuuluu ludin palvojiin. Behterev kirjoittaa, että pyhä virka menee perintönä, mutta silloin kun ludin-vartialla ei ole perillistä, tulee uhripapiksi joku sukulaisista, jonka yleinen sukukokous päättää. Näin on asianlaita itäistenkin votjakkien keskuudessa. Sarapulin piiristä on Bogaevskijlla mielenkiintoinen tieto, hän sanoo näet, että samoin kuin tuno (tietäjä) tainnoksiin asti tanssittuaan määrää kuala-papit, samoin lud-papitkin määrätään. Myös Vasiljev kertoo tapauksen, jolloin ludin-vartia halutessaan erota virastaan kääntyy tietäjän ( tuno ) puoleen, joka loitsimalla antaa hänelle vastauksen.
Viimeksimainittu kertoo lisäksi, että lud-uhreihin Sarapulin piirissä ottaa virkailijoina osaa kolme toimitusmiestä nim. ludut'is, tere ja part't'shas. Lud-ut'is on ylipappi ja päähenkilö. Hänen virkansa on panna kuntoon kaikki, mitä uhrissa tarvitaan. Hän vuodattaa kumyshkan ja oluen uhrikuppeihin, samoin liemen ja lihan, tarjoaa ne terelle sekä rukoilee. Tere on ut'isin apulainen, hänen päätehtävänsä on olla uhri-isäntänä. Part't'shas teurastaa ja nylkee uhrieläimet ja muullakin tavalla palvelee ut'ista. Kaikki kolme yhdessä puhdistavat uhrilihat, keittävät ne ynnä rukoilevat. Eteläisillä votjakkialueilla ei ole erityistä tereä olemassa, sitä vastoin on siellä ludin-vartian apulaisina pari, joskus useampiakin part't'shasia.
Mitään erityistä virkapukua ei lud-ut'isilla ole. Kuitenkin häneltä vaaditaan, että hänen pukunsa uhritilaisuudessa on siisti ja puhdas. Vereshtshagin sanoo, että keremetin uhripappien tulee välttämättömästi olla puettuina valkoiseen mekkoon, päässä pitää olla valkoinen lakki ja jaloissa puhtaat hattarat ynnä uudet niinivirsut. Puhtautta vaaditaan myös ludissa palvovalta yleisöltä. Saunassa kylpemättä ei uhrilehtoon ole kenenkään lupa astua. Sitä, joka rikkoo tätä sääntöä vastaan, lud-haltia rankaisee lähettämällä tauteja tai muuta onnettomuutta.
Ludin votjakit perustavat itselleen useista eri syistä. Wichmann sanoo, että lud-henkeä ruvetaan palvelemaan siinä tarkoituksessa, että vapauduttaisiin jostakin kovasta taudista. Mamadyshin piirissä kerrottiin, että eräs paikkakunnan uhrilehdoista oli perustettu siitä syystä, että lud-haltia oli näyttäytynyt unessa, vaatinut lehdon perustamista sekä samalla osoittanut, minne se oli laadittava. Aamulla herättyään unennäkijä meni heti metsään ja aitasi hänelle osoitetun paikan. Useimmiten votjakkiperheet perustavat uuden ludin muuttaessaan uutisviljelijöinä vieraaseen seutuun tai siirtyessään toisiin kyliin, jotka sijaitsevat siksi kaukana kotikylästä, että siellä palvominen käy hankalaksi. Uhrilehtoa ei kuitenkaan voi perustaa minne hyvänsä, vaan sen perustamisessa on noudatettava määrättyjä menoja. Buch kertoo Sarapulin piirissä kuulleensa, että uusi lud-paikka on tietäjän avulla valittava. Tuno astuu nuoren varsan selkään, jolla ei ennen milloinkaan ole ajettu, ja ajaa ohjaksitta metsään päin. Missä varsa tällöin pysähtyy, siihen perustetaan lud. Tavallisesti votjakit kuitenkin, huomauttaa kertoja, pitävät silmällä, ettei pyhäkkö tule olemaan liian kaukana kylästä. Samanlaisen tavan mainitsee Vasiljev samasta piiristä. Myös Jelabugan piirikunnassa, kuten Jelabuzhskij tietää, määrää tuno tarpeen tullen pyhäkön piirtäen miekalla piirin valitsemansa palvontapaikan ympäri.
Uudessa uhripaikassa ei kuitenkaan ryhdytä palvomaan ennenkuin sinne on tuotu haltia vanhasta emäludista. Haltian tuominen tapahtuu samalla tavalla kuin mudor -häissä. Niin kertovat itäiset votjakit, että heidän esi-isänsä perustaessaan ludeja vieraaseen seutuun toivat mukanaan tuhkaa kotikylän lehdosta. Samoin mainitsee Bogaevskij, että kun tuno on määrännyt uhripaikan, muutetaan pyhäkkö sinne juhlallisesti häämenoilla. Päätoimitus on tuhan tuominen vanhasta rukouspaikasta uuteen, jossa se asetetaan uuden tulisijan paikalle. Keremet-häistä puhuu, vaikka tosin omituisella tavalla, myös Ostrovskij. Eräillä Malmyzhin piirin votjakeilla vilja kasvoi huonosti. Ukot tuumivat kadon syytä, kunnes päättivät, että keremet oli ikävissään. Jotta se ilahtuisi, oli sille hankittava vaimo. He sopivat erään toisen kylän kanssa keremetin naittamisesta. Yöllä Pietarin päivän tienoissa asianomaiset lähtivät kolmivaljakolla kulkusten helistessä, kuten häämatkalle ainakin, sanottuun kylään. Juhlasaattue ajoi suoraa päätä lehtoon, jossa kaiken yötä juhlittiin ja herkuteltiin. Vasta seuraavana aamuna tapahtui itse päätoimitus, s.o. hääkulkue palasi kotikylään tuoden mukanaan neliökyynärän kokoisen turvekappaleen, mikä oli vieraan kylän keremetistä lohkaistu. [Vrt. turvekappaleen saattamismenoja votjakkien mudor-häissä käytettyyn tapaan tuoda multaa vanhasta uuteen kotiin.]