Kun lud-suku on keskenään sopinut uhripäivästä, ryhdytään juhlavalmistuksiin. Ennen kaikkea on uhrikansan peseydyttävä ja pukeuduttava alusvaatteita myöten puhtaaseen pukuun. Gavrilov kertoo, että ludin-vartia lämmittää saunan määrättynä päivänä ja kutsuu sinne kaikki ne, jotka aikovat mennä pyhään lehtoon palvomaan.
Uhrivalmistuksiin kuuluu myös uhrirahan sekä ruokalahjojen keruu. Bogaevskij sanoo, että Sarapulin piirissä on tapana tuoda jo juhlan aattona joko ludin-vartialle tai terelle, riippuen siitä kuka heistä asuu asianomaista lähempänä, kupillinen jauhoja. Ken haluaa tuo mukanaan myös munia. Jauhoista keitetään olut, munista ja jauhoista valmistetaan ohukaisia. Vasiljev kertoo, että uhrivieraat tuovat ludin-vartialle paitsi jauhoja myös hunajaa, voita ja munia. Edeltäpäin kerätään myös rahat uhrieläinten ostamista varten. Tilitys toimitetaan siten, että niinipuiseen pirkkaan piirretään joko kunkin ludissa palvovan perhekunnan puumerkki tai henkilöjen luku talojen järjestyksessä, ja näiden kohdalle merkitään roomalaisin kirjaimin maksettu rahamäärä.
Mamadyshin piiriä koskevassa kuvauksessa kertoo Gavrilov; että ludin palvojat saapuvat juhlapäivän aamuna pyhäkön vartian luo tuoden mukanaan viisi kakkua ja pullollisen viinaa. Kun kaikki ovat saapuneet, valmistaa ludin-vartia aterian, kattaa pöydän, ottaa käteensä kakun ja kääntyen läsnäolevien puoleen kysyy: "veljet, onko teillä lupauksia ludille; jos niin on, niin antakaa!" Ne, jotka syystä tai toisesta ovat tehneet lupauksen, pesevät lupaamansa rahat sekä pistävät ne kakkuun, jota lud-ut'is kantaa kädessään. Rahaa tuovat muutkin läsnäolevat, vaikkeivät olekaan tehneet varsinaista uhrilupausta. Kun rahat ovat kerätyt, asettaa ludin-vartia kakun pöydälle ja alkaa tämän jälkeen koota luvattuja uhrieläimiä, jotka useimmiten ovat kotilintuja, hanhia tai sorsia. Pestyään niiden jalat hän asettaa ne lattialle. Jos lintua puistattaa, niin votjakit uskovat, että lud-kuzo odottaa uhria. Sen jälkeen ludin-vartia pistää kakkuun kaikki kerätyt rahat, ottaa leivän käteensä ja asettuu kasvot etelään päin. Samoin asettuvat muutkin leipineen hänen selkänsä taakse. Nyt aletaan rukoilla seuraavin sanoin: " osto Inmar, leivällä ja suolalla me muistelemme Esembain ludia…" [Gavrilov huomauttaa, että vaikka votjakit uhraavat pahalle hengelle, mainitsevat he kuitenkin Jumalankin nimen pysyäkseen hänenkin suosiossaan.] Rukouksen jälkeen istuutuu uhrikansa pöytään ja alkaa aterioida. Kerätyt rahat ( l'ugez ) tulevat sekä ludin että sen vartian hyväksi, mutta mitenkään ei niitä saa käyttää ludin-vartian tyttärien tarpeisiin, sillä muuten heidän silmänsä saattaisivat kipeytyä.
Gavrilovin kuvauksessa tapahtuu lupausuhrien keruu siis ludin-vartian tuvassa; yleisimmän tavan mukaan se kuitenkin toimitetaan itse uhrilehdossa.
Kun kaikki esivalmistukset ovat päättyneet, alkaa varsinainen uhripalvonta. Ainoastaan vanhemmat mieshenkilöt lähtevät ludiin. Uhrissa tarvittavat ruuat sekä astiat, padat, kaukalot y.m. viedään mukana sekä myöskin uhrieläimet, sillä, kuten jo Aleksandra Fuchs huomauttaa, "keremet" vaatii aina veriuhrin. Kun joukko on saapunut pyhäkön portille, tervehtii se ludin haltiaa paljastamalla päänsä, lud-ut'is itse aukaisee portin ja astuu ensimäisenä lehtoon, muut seuraavat hiljaisina hänen jäljissään. Aluksi on nuotio sytytettävä, mikä tavallisesti tehdään vanhan tulisijan paikalle. Polttopuiksi ja sytykkeiksi votjakit käyttävät lehdossa olevia sortuneita puita, lahonneita kantoja tai maahan karisseita oksia. Pyyhinliinat, joita lehtoon tuodaan käsien pyyhkimistä varten, ripustetaan puiden oksille. Uhripöytä, joka ludissa säilytetään tai on tuotu sinne ainoastaan toimituksen ajaksi, katetaan vihreillä oksilla, joita kesällä karsitaan koivu-, syksyllä kuusipuista. Oksien yli levitetään vielä valkoinen pöytäliina, jolle sen jälkeen ladotaan mukana tuodut leivät ja pannukakut. Siinä tapauksessa, että ludissa palvovien lukumäärä on hyvin suuri, asetetaan uhriruuat maahan ruohikolle, johon kunkin perheen puuvadin alle on levitetty valkoinen liina.
Muutamin paikoin, kuten Mamadyshin piirin Oshtorma Jumjassa, menevät uhrilehtoon ainoastaan lud-ut'is ja part't'shasit ynnä ne henkilöt, joiden on toimitettava lupausuhri, mutta muu uhrikansa asettuu juhlimaan aitauksen ulkopuolelle.
Ennenkuin ryhdytään teurastukseen, tapahtuu tavanmukainen uhrikoetus. Selkään teuraalle, jonka ehdottomasti tulee olla koskettamaton, virheetön ja yksivärinen eläin, valetaan päästä alkaen vihreiden lehvien läpi raikasta lähdevettä. Tämä toimitus, jonka aikana ludin-vartia hiljaa rukoilee, tapahtuu useat kerrat, kunnes eläintä alkaa puistattaa, mikä votjakkien käsityksen mukaan on merkkinä siitä, että uhri on lud-kuzolle, otollinen. [Samanlainen uhrikoe on käytännössä myöskin tshuvasseilla.]
"Merkin" saatuaan uhripapit ryhtyvät teurastamaan uhrieläintä. Jalat sidotaan yhteen, eläin kaadetaan vasemmalle kyljelleen ja veri vuodatetaan poikkileikatuista kaulasuonista eläintä sitä ennen tainnuttamatta. Teurastamisen aikana ludin-vartia rukoilee hartaasti puoliääneen uhrileipä kädessä. Niin pian kun uhri on teurastettu, nyljetään nahka ja lihat paloitellaan määrätyllä tavalla. Jos uhriteuraita on useampia, keitetään kunkin lihat erikseen eri kattiloissa. Entiseen aikaan, kuten joskus vielä nykyään, asetettiin suurempien kotieläinten tärkeimmät ruumiinelimet muista lihoista erilleen. Niin tietää Behterev, että uhriteuraan korvat, sydän, keuhkot ja suolet keitettiin erikseen ja, kun ne olivat kypsyneet, asetettiin erityiseen kuppiin. Samoin lausuu Buch, että sydän, keuhkot ja maksa keitettiin toisessa, muut lihat toisessa kattilassa.
Uhrin päätoimitus eli itse uhrilihojen pyhittäminen lud-haltian käytettäväksi tapahtuu ludissa samoin kuin kualassa kahdella eri tavalla. Osa heitetään tuleen ( tilaskon ), osa asetetaan sellaisenaan jumalien saatavaksi ( vile mit'son ).
Nykyaikana näyttää tuliuhri kaikissa votjakkien palvontamenoissa astuneen etusijalle. Jo Müller mainitsee, että votjakit uhratessaan, ennen kuin he ryhtyivät aterioimaan, heittivät tuleen vähäisiä osia keitetyistä lihoista, kuten korvat, silmät, jalat y.m.; samoin he menettelivät sydämen, suolien, ja muiden sisälmysten kanssa. Pallas kertoo itäisistä votjakeista, että he polttivat uhrieläimen veren sekä vatsassa olevan rasvan ynnä luut. Georgi sanoo, että lihan jälkeen uhrattiin myös ohukaisia, hunajaa ja juomaa, joita jokaista "tona" ( tuno ) asetti vähäisen tuleen lausuen: "tuli, saata ne Inmarille ". Samoin kertoo Behterev että, paitsi lihaa, viskattiin tuleen myös leipää ja munaa, olutta ynnä kaikkea muuta, mitä votjakit tuovat uhrilehtoon. Jos savu uhriantimien palaessa nousi ylöspäin, pitivät votjakit sitä hyvänä uhrimerkkinä. Wichmann sanoo ludille uhrattaessa heitettävän tuleen paitsi uhriteuraan verta myös palasia eläimen sydämestä, maksasta, nokasta, kaviosta y.m. Gavrilov lausuu Mamadyshin piirissä olleen tapana, että ludin-vartia, sen jälkeen kuin uhrilihat ovat keitetyt, ottaa lihapalan, lusikallisen puuroa ynnä pikarillisen viinaa ja heittää ne tuleen. Samassa piirissä kuulin kerrottavan, että ludissa uhrattaessa heitetään tuleen, paitsi kumyshkaa ja leipää, pala uhriteuraan keitettyä sydäntä, kieltä, huulta ynnä ruuan tähteet ja luut. Yleinen tapa kaikilla votjakkialueilla on vuodattaa uhrieläimen veri heti teurastettaessa tuleen. Tämä on tehtävä koivunlehvien tai kuusenhavujen läpi.