Ihmisenkaltaiset haltiat ja niiden palvonta.
Votjakkien jumalat ja haltiat, joita he palvovat vainajien ohella, voidaan niiden alkuperään nähden jakaa kahteen pääryhmään. Sen mukaan nimitämme niitä ihmisenkaltaisiksi ja luonnon-haltioiksi.
Ihmisenkaltaisia ovat etupäässä kodin-, metsän- ja veden-haltiat.
Ensiksimainituista ovat yleisimmät asuintuvan-, karjapihan- ja saunan-haltiat.
Tuvassa asustavaa haltiaa votjakit nimittävät korka-murt ("tupa-ihminen") tai korka-kuzo ("tupa-isäntä"). Kasanin läänissä kuulin sitä nimitettävän myös dürt-kuzo ("talo-isäntä") ja Sarapulin piiristä mainitsee Vereshtshagin sen nimenä busturgan. Sen yleisin asuinpaikka on lattianalusta, jonka vuoksi sitä toisinaan kuulee nimitettävän nimellä vizh-ul kuzo ("lattianalainen isäntä"). Kuten jo murt ("ihminen") sanasta voi päättää, on tämä haltia ihmisen muotoinen. Miropoljskij sanoo, että se näyttäytyy vain harvoin, mutta kun se tapahtuu, ennustaa se kuolemaa tai muuta onnettomuutta. Ilmestyessään se on joskus talon isännän näköinen. Yleensä korka-murt on hyvä ja tarpeellinen olento, sillä se suojelee perheenväkeä vierailta haltioilta sekä valvoo kaikin tavoin talon parasta. Joskus se ottaa osaa myös ihmisten toimiin. Votjakit tietävät kertoa, että se esim. alkaa yöllä kehrätä, jolleivät naiset syystä tai toisesta ole ehtineet päättää päivätyötään. Kun tuvanhaltia saa aiheen suuttua, kiusaa se ihmisiä painajaisena, pörröttää maatessa hiukset ja parran sekä ehkäisee töiden onnistumista. Pieniä lapsia votjakit eivät milloinkaan jätä yksin tupaan, sillä he uskovat, että korka-murt vaihtaa pienokaiset.
Siinä tapauksessa, että tuvanhaltia tavalla tai toisella on osoittanut olevansa vihainen, on se mitä pikimmin uhrilla lepytettävä. Uhrieläin, joksi votjakit yleisimmin käyttävät mustaa lammasta, on teurastettava lattianalustassa, korka-murtin olopaikassa. Tämän vuoksi kutsutaankin uhria gulbet's-taka ("alustalammas") ja uhriteurastusta gulbet'se vandon ("alustassa teurastaminen"). Toimitukseen, jossa uhripappina on perheenpää, ottaa osaa vain oma perheenväki, sillä uhriruokaa ei sovi antaa vieraille. Osoitteeksi, miten tarkkoja votjakit tässä suhteessa ovat, mainittakoon, ettei edes perheen tytär saa maistaa gulbet's-taka uhria sen jälkeen, kun hän on miehelle "luvattu". Tuvanhaltialle tulevat uhrilihat ynnä luut haudataan lattian alle kaivettuun kuoppaan, jonne myös eläimen veri teurastettaessa vuodatetaan. Uhriruoka keitetään ja syödään tavallisesti itse asuintuvassa.
Satunnaisten uhrien ohella toimitetaan korka-murtille toisin paikoin määräaikaisiakin teurastuksia. Aminoff kertoo, että votjakit (luultavasti Sarapulin piirissä) uhraavat syksyllä peltotöiden päätyttyä tuvan haltialle hanhen tai sorsan sekä myös puuroa. Linnun luut ja puuro ynnä lusikka pannaan maahan vasempaan nurkkaan, jossa on aukko. Uhritoimituksessa luetaan seuraavanlainen rukous: "osto, Inmarini, suuri Inmarini! Täten uhraan lattianalaiselle isännälle hanhen. Älä säikytä meitä! Ota tarjoomamme uhri suosiolla vastaan. Anna minulle perheineni, huonekuntineni rauhaa ja onnea. Anna kylvetyn viljan menestyä." Toisessa paikassa sama kirjailija kertoo talonisännän Sarapulin Bödjassa uhraavan syksyllä ennen pokrovan päivää (l/X v.l.) oinaan lattianalaisena uhrina. Tässä tiedonannossa on kuitenkin mu-kilt'shinin nimi tullut haltian alkuperäisen nimen sijalle. Myöskin Kasanin läänissä, kuten Miropoljskij tietää, toimitetaan tuvanhaltian uhri vuosittain syksyllä. Osan ja Birskin piirikunnissa kuulin sille uhrattavan vuotuisia uhreja toisin paikoin syksyllä, toisin paikoin kesällä n. viikkoa ennen Pietarin päivää, jolloin votjakeilla on tapana ajaa lampaat kotiin kerittäviksi. Jollei sopivaa uhrilammasta sattuisi laumasta löytymään, lykätään toimitus tuonnemmaksi, sillä kertaa tehdään vain puurolla uhrilupaus. Kuitenkin on puurostakin osa kuopattava alustaan.
Ennen kaikkea votjakit pitävät velvollisuutenaan uhrata korka-murtille silloin, kun he ensi kerran asettuvat uuteen tupaan. Jo Georgi tietää kertoa, että votjakit muuttaessaan uuteen taloon uhraavat mustan lampaan tai keittävät, kuten köyhät tekevät, sakean puuron. Uuteen tupaan muutto ( korka-piron ) on kaikilla votjakkialueilla muodostunut juhlahetkeksi, jota Kasanin läänissä nimitetään korka-suan ("tupa-häät") ja Glazovin ja Sarapulin piireissä korka- tai korka-murt-sektan ("tupa-" tai "tuvanhaltian kestitys"). Kaikki sukulaiset ja ystävät saapuvat silloin runsaslukuisina pitoihin tuoden mukanaan monenlaisia lahjoja. Tärkein toimitus on uhrin teurastaminen uuden tuvan alustassa. Vereshtshagin sanoo Sarapulin piirin votjakeilla olevan tapana, että isäntä, asettuessaan uuteen taloon, menee emäntineen alustaan vieden mukanaan ohukaisia ynnä kumyshkaa sekä nuoren kyynärän kokoisen kuusen ja tekee uhrilupauksen gulbet'se siziskon. Isäntä pystyttää nurkkaan kuusen, ottaa siitä oksan käteensä sekä asettuu polvilleen kuusen ääreen. Emäntä levittää hänen eteensä pöytäliinan ja asettaa sille ohukaisen. Sen jälkeen hän vielä vuodattaa kumyshkaa pikariin ja antaa sen miehelleen. Tämä alkaa nyt, pitäen oikeassa kädessä pikaria, vasemmassa oksaa, lukea rukousta pyytäen Inmarilta, että tupa, jonka tämä on hänelle suonut, olisi hyvä asua vanhuuteen ja kuolemaan asti sekä lupaa samalla uhrata mustan lampaan ynnä muita nelijalkaisia eläimiä. Rukouksen päätyttyä hän juo kumyshkaa sekä maistelee myös ohukaista. Luvattu uhri pannaan myöhemmin täytäntöön joko tuvassa tai lattian alla. Uhrilihan kiehuessa isäntä palvoo polvillaan pyytäen uudelle kodille onnea, rikkautta ynnä kaikkea hyvää sekä huomauttaa samalla, että hän nyt täyttää antamansa lupauksen. Uhriteuraan luut kuopataan maahan. Toimituksen nimi on gulbet'se taka vesan ("alusta-lammas-uhri").
Vasiljev, joka uhrin saajana mainitsee mu-kilt'shinin, kertoo, että uuteen tupaan siirryttäessä annettu uhrilupaus täytetään tavallisesti seuraavana syksynä. Uhraamispäivänä ei saa mitään antaa pois talosta, eikä uhrieläintä saa teurastaa paljaalla maalla, vaan kuusen oksien päällä. Määrätyt ruumiinelimet, kuten oikean puolinen lapaluu, kylkiluu, pää, jalat, keuhkot ja maksa, ovat erikseen keitettävät. Osa kaikkia uhriruokia kuopataan alustaan. Hän kertoo lisäksi härkäuhrista, joka uuteen taloon muutettaessa teurastettiin pihalla. Pihalle tehtyyn kuoppaan haudattiin osa uhrilihaa ynnä luut maanhaltian hyväksi. Kasanin läänissä on Gavrilovin mukaan tällöin tapana uhrata korka-kuzolle paitsi mustia lampaita myös kotilintuja, paitsi kanoja.
Että votjakeilla toisin paikoin uuteen tupaan muutettaessa on ollut tapana viedä haltia vanhasta asunnosta uuteen, olemme Aminoffin tiedonantojen perustuksella maininneet jo kuala-palvonnan yhteydessä. Myös Glazovin piirissä näyttää säilyneen muistoja mainitusta tavasta. Se käy selvästi ilmi Pervuhinin huomautuksesta, että kun korka-murt muuttaa isäntäväen mukana vanhasta uuteen tupaan, silloin sitä useimmiten nimitetään "vanhaksi ihmiseksi" ( vuzh-murt ). Korka-murtin kestityksestä ( korka-murt sektan ) on näillä seuduin enää vain se muisto olemassa, että kodin haltialle silloin oli teurastettava härkä.