Jotkut kirjailijat tietävät mainita vielä muutamia muita luonnonilmiöitä, joita votjakit jumaloivat. Niin kertoo Aminoff, että he palvovat tulta ( til ); samalla hän huomauttaa, ettei sille mitään erityistä uhria toimiteta. Vereshtshagin sitävastoin tietää sille Glazovin piirissä uhrattavan puuroa, leipää, olutta ja kumyshkaa. Uhriantimet asetetaan lieden tuleen. Kirjailija ei mainitse syytä, miksi tämä uhri on toimitettava.
Tulen jumaloimiseen syrjäneillä viittaa Kandinskijn mielestä se seikka, ettei tuleen saa sylkeä eikä heittää likaisia esineitä sekä ettei sitä sovi jaloin tallata.
Vereshtshagin puhuu lisäksi akshan nimisestä haltiasta, joka votjakkien käsityksen mukaan hallitsee aamu- ja iltahämärän aikana. Mainittua aikaa nimitetäänkin sen johdosta nimellä akshandir ("akshan-aika"). Uhria ei sille kuitenkaan toimiteta, ainoastaan se käsitys on olemassa, ettei tänä aikana sovi meluta eikä mitään askareita toimittaa. Akshan, joka on tatarilainen sana, merkitsee hämärää.
Muista huomiota herättävistä luonnonilmiöistä kuten kuusta ( tolez ), tähdistä ( kizil'i ), taivaan kaaresta ( vu-juis, "veden-juoja"), linnunradasta ( kir-dzhadzheg sures, "villihanhien tie"), pilvistä ( pil'em ) j.n.e. on votjakeilla yleensä samanlaisia käsityksiä ja kertomuksia kuin heidän naapureillaan sekä monilla muilla ympärillä asuvilla kansoilla. Mitään viimeksimainituista he eivät rukouksilla lähesty, ainoastaan uuden kuun ( vil'-toles ) nähdessään he ottavat lakin päästään sekä kuuta katsellen sanovat: " Inmar antakoon terveyttä".
Vertaillessamme yllämainittuja luonnonjumalia ympärillä asuvien kansain nykyisiin ja entisiin jumaluusolentoihin, löydämme niille vastineita ei ainoastaan itse haltioihin, vaan niille osoitettuun uhripalvontaankin nähden. Samoin kuin votjakit ovat slaavilaisetkin kansat nimittäneet palvomiansa luonnonilmiöitä emoksi. Mielenkiintoinen ja huomattava piirre kaikessa luonnonpalveluksessa on se, että uhrieläimen tulee, mikäli mahdollista, olla itse luonnonilmiön tai esineen värinen. Niin on eri kansojen uskonnoissa yleistä, että esim. auringolle ja päiväntaivaalle on annettava valkoinen, maaemolle musta, pakkashuurteelle harmaa j.n.e. uhri. Samalla kuin se todistaa yhteistä ajatuskantaa eri kansain luonnonpalveluksessa, osoittaa se, että vanhojen kulttuurikansojenkin luonnonjumalat, jotka jo olivat kehittyneet enemmän tai vähemmän ihmisenkaltaisiksi ja persoonallisiksi olennoiksi, ovat kerran olleet vain aistimilla havaittavia, elollistettuja luonnonilmiöitä.
Maanviljelysjuhlat.
Luonnonhaltiain palvonta votjakeilla liittyy läheisesti määräaikaisiin maanviljelysjuhliin. Palvontapaikkana on useimmiten joko itse viljavainio tai erityinen pyhään tarkoitukseen varattu keto pellon laidassa, jota ei koskaan kynnetä. Useimmiten on peltopyhäkössä vanha puu, joskus useampiakin, joiden juurelle palvojat juhlapäivänä kokoontuvat. Ennenmainituista uhrilehdoista eroaa kysymyksessä oleva siinä, ettei sitä ole ollut tapana varustaa aitauksella, että kylän erisukuiset asukkaat palvovat siellä yhdessä ja että uhripapit valitaan arvalla ( pus-kujan ) kutakin yksityistä uhritoimitusta varten.
Tavallisesti on kussakin votjakkikylässä kolme samanlaista peltopyhäkköä riippuen siitä, että kyläkunnan yhteinen viljavainio on jaettu kolmeen lohkoon, joissa kesanto sekä kevät- ja syysviljat vuorottelevat. Viljelyskierron mukaan tapahtuu määräaikainen peltopalvonta jokaisen lohkon pyhäkössä säännöllisesti joka kolmas vuosi.
Kuten luonnollista vietetään maanviljelysjuhlia yksinomaan kesällä. Viettoaika ei ole erityiseen, edeltäpäin määrättyyn vuosipäivään sidottu, vaan riippuu tykkönään ilmasuhteista sekä peltotöiden edistymisestä.
Kevään ensimäinen kasvillisuuden menestymistä tarkoittava yleinen uhrijuhla on guzhdor-dzhuk ("pälvipuuro") tai kuten sitä myös nimitetään guzhdor-shid peston ("pälviliemen keittäminen"). Kasanin läänin Mamadyshin piirissä sitä vietetään nykyään määrättynä vuoden päivänä, nim. ensimäisenä torstaina pääsiäisen jälkeen, Sarapulin piirissä se on siirtynyt erään toisen ( geri-shid ) kevätjuhlan yhteyteen, mutta nimestä päättäen on guzhdor -juhlaa alkuaan vietetty, kuten vielä meidän päivinämme muutamissa seuduin Glazovin piirissä, silloin kuin maahan kevään tullen ilmaantuu ensimäinen pälvi.